3 yötä jouluun, tai sinne päin

Adam Cathro: Sunrise on Thong Nai Pan Yai beach, Flickr

Kotiuduin juuri Kumpulasta, missä tapasin pari mahtavaa ihmistä, toisen suunnitellusti ja toisen vähän yllättäen. Molempien kanssa tuli turistua kaikenlaista, elämän ihmeellisyydestä ja sen sellaisesta.

Tuntuu hassulta ajatella, että olen noissa kuvan maisemissa jo muutaman päivän päästä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen menossa takaisin johonkin paikkaan, ja se tuntuu käsittämättömän hyvältä.

Totta ihmeessä siihen tunteeseen on monia syitä - ilmeisimmältä tuntuvin ei kuitenkaan ole ihan niin ilmeinen. Zenin tapaaminen siis. Totta ihmeessä sitä odottaa ja on siitä aika ihmeissäänkin mutta se ei ole todellakaan kaikki tässä matkassa - voi johtua normaalista suojeluvaistosta, että ei lataa kaikkea siihen mutta veikkaan että tässä on kyse muustakin..

Kaiken tämän kiireen ja stressin ja vaikeiden tilanteiden keskellä on maailman helpottavinta matkustaa paikkaan, jonka elämänmenosta tietää jo lähestulkoon kaiken. Sinne voi vain mennä ja asettua - ja ensimmäisenä aamuna hakea rantabaarin pojilta aivan liian vahvan kahvin omalle terassille, tuijottaa auringonnousua horisontista ja myöhemmin painua syömään maailman parhaan aamiaisen White Windiin. Kukaan ei varmaan pysty ymmärtämään kuinka paljon sitä aamua olen odottanut.

Jos hyvin vielä käy, aamukahvista nauttiessa selän takana saattaa narahtaa ensin ovi, sitten lattialauta ja käsi voi koskettaa hiuksia. Voin tarjota kahvikuppia ja joku saattaa siihen tarttua.

Ne on ne maailman pienimmät asiat jotka voi tehdä maailman onnellisimmaksi.