Maija saatana!

The Soundsin Maja

Tänään pitkästä aikaa juustis ja ihanat naiset. Hirvittävä kutina tehdä kaikkea muutakin, ennen kaikkea lähteä illaksi Korjaamolle Lipsynciin muistelemaan Michael Jacksonia. Jonka musa ei kuulemma sovi illan ohjelmaan mutta DJ ei voi olla sitä silti soittamatta. RIP.

Niin ja Kuningassoundi huvittais kanssa mutta sinne ei taida juustoilta ehtiä.

Huomenna Pitkä kuuma kesä (myös kirjaimellisesti) Suvilahdessa. Kuuntelen ja fiilistelen just hikisessä toimistossa The Soundsia, jonka keikkaa odotan ehkä eniten. Tietenkin myös musiikin mutta eniten fiiliksen ja muistojen vuoksi (mikä eläkeläiskommentti).

Pari kesää sitten Provinssissa minä ja Vasa-pojkar. Joku aloitti Maija saatana -huutelun, jolle ei sitten tullut loppua. Yhden tuoreita isyysuutisia juhlittiin ja paitoja heiteltiin. Halailua ja riehuntaa, hymyjä. Gotta love it.

Taukoa, purkkeja ja 4 tunnin työviikkoa

www.vegalicious.org

Juhannuksen ja puutarhanhoidon aiheuttama tauko on nähtävissä myös täällä virtuaalimaailmassa. Kun illat menevät joko vadelmikkoa raivatessa tai naapurin poikien kanssa viiniä litkiessä, ei tule mietittyä mikä on parhainta nyt.

Parhainta tänään on peruuntunut tapaaminen. Vaikka tapaamista ihan odotinkin, jopa vähän jänskättäen, peruuntuminen on hyvästä koska leuassa komeilee kunnon teinifinni. On hyvä, ettei seura näe tätä.

Ostin muuten viime viikolla vihdoin sen Tim Ferrissin kirjan, josta jokin aika sitten kirjoittelin täällä (oho, eka intertekstuaalinen linkki omaan blogiin). Olen koukussa. Ja suosittelen sitä kaikille. Paitsi ei pomoille. Ainiin, mäkinhän olen pikkupomo.. No, poikkeukset sallittakoon.

Tänään yritän löytää pari purkkia. Oravat syö muuten kaikki mun wasabi-herneet (NAM!) ja auringonkukansiemenet ja myslit. Äidin sämpylöistä nyt puhumattakaan.

Sämpylöitä sitäpaitsi ehkä tulossa tänään, vanhemmat tulossa kyläilemään. Aion värkkää heille nopean raparperipiirakan vastalahjukseksi, ja ehkä vähän isän synttärien kunniaksikin.

Ylhäällä oleva kuva johtaa tosi herkullisen kuuloiseen mansikka-raparperipiirakkaan. Ohje vaan on nyt hiukka monimutkainen mökkerössä toteutettavaksi. Muuten aion kyllä tutustua tuohon vegalicious-sivustoon enemmänkin. Mustahan on yhden vegaani-ystävän kanssa matkattua tullut vähän vahinkovegaani.

(Ja joo, nyt kaikki mut Kumpulassa makkara kourassa nähneet nauraa likaisesti. Tarkoitin lähinnä sitä, että olen useampaan otteeseen vahingossa tehnyt vegaaniruokaa.)

Slave of the töllö. Or not?

Mökkeillessä ei ole juurikaan ollut telkkaria ikävä. Pakolliset Greyn Anatomia, Huippumallit, Muodin huipulle ja Pasila menee boxille. Niin ja nyt myös House.

(Keksin juuri äsken, että voin hätätilassa viettää koko juhannuksen linnoittautuneena ohjelmieni pariin. Jos siis tulee räntää enkä löydä karvalakkia.)

Joka tapauksessa, yksi ohjelma on jäänyt tallentamatta, ja se harmittaa, todella. Etenkin kun nyt olen nähnyt Youtubessa pätkiä, etenkin Tyttö ja spurgu -videon. Suosittelen myös Vemparen i Finland Edition -pätkää.

Tommi Korpela, Kari Ketonen, Kari Hietalahti. Ehkä Suomen hupaisimmat tyypit ja mahtava musta huumori vielä. Ai laik. Ja koska nää saa dvd:llä häh?

Niin, kyseessä siis Ihmebantu, tulee töllöstä tyhmään aikaan, lauantaisin klo 22.30. Yle kertoo ohjelmasta näin ja on niillä omatkin sivut, Julmahuvi-sidonnaiset.

Lamppu syttyy

Judith van den Boom

Mä tarvitsisin lampun olkkariin. Ja kun keittiössä on se kattokruunu, olisi olkkarissa ihan kiva olla joku muu, vaik joku modernimpi. Näin tämmöisen samantyyppisen Skannossa keväällä (ilman noita valkeita osia, eli vielä enemmän industrial).

Mökille asensin eilen Bangkokista hommatun valosarjan, vihdoin ja viimein. Se terassi alkaa kohta muistuttaa jonkun viirahtaneen jouluhullun tyyssijaa.. Ehkä jotakin vilkkuvaa pitäisi vielä laittaa. Niin ja tietty valokaapelilla päällystää kaikki mökin kulmat. ;)

Onnistuin aamulla lukitsemaan itseni pelkässä yöpaidassa ulos, ilman kenkiä ja kaikkea. Niin ja siis tietenkin ilman puhelinta myös. Hiukkasen oli kylmä, mittari taisi näyttää jotain alle 10 lämpöastetta.

Onneksi mökki on kuitenkin sen verran hatara, että rautalangan ja pikku venkoilun avulla sinne taisi päästä alle kymmenessä minuutissa. Kylmä tuli silti, brr brr.

Maailman pisin mies

Kuva Karl Gunnarsson

Lauantai-sunnuntaiyönä oli mahtava myrsky. Kumpulan mökissä kuunneltiin musiikkia hyvässä seurassa, kynttilät paloi ja skumppa maistui. Ei hullumpaa.

Päädyin esittelemään varsin musiikkitietoiselle seuralaiselleni tätä The Tallest Man on Earthia eli Kristian Mattsonia. Ja nyt en pääse tästä äijästä taas eroon - kuuntelin levyä joskus keväällä ja silloinkin ihan antaumuksella, koukutus näköjään sai taas jatkoa.

Ja juujuu, tulee Huvilaan.

Kiss Kiss Puss Pussissa

Parasta eilen.

Ahkeruuspäivä

Joskus sitä vain tekee asioita, joita on jo siirtänyt kuukausikaupalla. Tänään oli sellainen päivä. Ja nyt sitten superhyvä olo sen vuoksi.

Viikonloppuna selasin aamukahvin ja hyvän seuran kera mökin vinttiluukusta löytyneitä vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja Viikko-Sanomia. Aivan mielettömiä mainoksia niissä.

Ja miten käsittämättömiä juttuja. Sota-aikaisia lehtiä täynnä tarinoita sotapojista ja lotista. 50-luvun lehdissä haastatteluja ihmisistä, jotka ovat sittemmin muuttuneet legendoiksi. Joukossa mm. yksi reilu 30-vuotias herra nimeltä Che Guevara.

Yhdessä lehdessä oli alastonkuva Marilyn Monroesta - en olisi nuorta neitiä kyllä ihan heti tunnistanut.. Nyt juuri törmäsin Life-lehden nettisivuilla noin 10 hienoon ennen julkaisemattomaan Marilynin mustavalkokuvaan. Mieletön fiilis tässäkin.


(Ja kuinka ollakaan, mökkiradio soittaa juuri tällä hetkellä tunnelmaan loistavasti sopivasti Frank Sinatraa, Mac the Knife.)

Unkarinsyreeni, flirttiä ja möyrimistä

Unkarinsyreenin ihan mielettömän kokoiset ja väriset kukat alkaa olla aukeamispisteessä. Nyt kun ei vain tulisi huomenna mitään kammottavaa myrskyä niin pysyisivät vielä puussa muutaman päivän. Jos aamulla tulee ja tuiskuaa, otan oksasakset ja vien noita töihin ja rutkasti.

Vaan eipä tuo huomisillan - perjantaiaamun sää kovin lohdulliselta näytä.

Tänään oli mahtava iltapäivä, sain niin kivaa huomiota ja kahviinkin lämmitettyä maitoa. Ne on ne pienet jutut...

Illan möyrin puoli-aurinkoisessa puutarhassa. Kitkemisen täytyy olla jotenkin terapeuttista, ainakin mulle. Tai se kätten jälkien näkeminen...