Keskittymisvaikeuksia

Uusi unirytmi: joka toinen yö heilutaan hereillä ja joka toisena yönä simahdetaan ennen yhdeksään syvään kooma-uneen, josta on todella vaikea möyriä ylös. No, toivottavasti kahden ja puolen viikon breikki tuo jonkun ratkaisun tähänkin asiaan.

Yritän siivota, pakata, maksaa laskuja ja tehdä vähän töitä. Oikeasti lähinnä laulan, joraan ja hillun Spotifyssa. Matkaanlähtö-yön soundtrack kuulostaa tältä:

Risto: Ihmeauto KITT
RHCP: Hard to Concentrate
Lily Allen: Fuck You
Ane Brun: To Let Myself Go
PMMP: Matkalaulu
PMMP: Lautturi
SMG: Näin minä vihellän matkallani
Samuli Putro: Mitäpä jos
Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti
Sir Elwoodin hiljaiset värit: Kulkuriveljeni Jan
Tapani Kansa: Kalajoen hiekat
Soul Captain Band: Vapauden kaiho
Ville Valo & Natalia Avelon: Summer Wine
Bob Marley: Buffalo Soldier
Leonard Cohen: Take This Walz
Lou Reed: Perfect Day
Weezer: Island in the Sun
Smashing Pumpkins: Bullet with Butterfly Wings

Saas nähdä pitkäänkö tätä jaksaa. :) Sängyllä on jo maailman kevein rinkka.

Uni

Valvominen ei aina kannata. Nyt maittaa uni. Infernaalinen väsymystila.

Voi kuinka pieninä palasina

Kuuntelen tätä Spotifysta. Kello on paljon ja pitäisi nukkua. Häävalssi itketti, tuli mieleen että se pitäisi muistaa laittaa äidille & isälle korttiin kesällä kun juhlivat rubiinihääpäiväänsä. Hummani hei itketti ja kohta varmaan itkettää jo Ontuva Erikssonkin. Parasta skipata kaikki loput ja kuunnella vain Sininen uni & ummistaa silmät.

Perhosefekti

Tein tämmöisen melkoisen pateettisen kirjoituksen Suomen siirtolapuutarhayhdistyksen lehteen, Kumpulan SPY:n valtuuttamana.. Jaapa jaa, ehkä ensi kerralla voisi tehdä joskus muulloin kuin kahden aikaan yöllä Thaimaa-täpinöissä. ;)


Perhosvaikutus eli perhosefekti (engl. "butterfly effect") on kaaosteoriassa käytetty kuvaus siitä, että perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa.

Unohdetaan kaaos ja sovelletaan teoriaa hieman toisin. Kumpulassa reilun vuoden puutarhaa pitäneenä uskallan väittää, että siirtolapuutarhasta lähtevä, hyvää mieltä aiheuttava perhosefekti on valtavan laaja.

Ennen oman puutarhan hankkimista olin jo vuosikausia nautiskellut läheisen ystäväni pihalla keikkuneesta riippumatosta - ja aina siinä sivussa hankkinut itselleni mielenrauhaa kukkapenkkejä hoitamalla tai muuten vain Strömsötä leikkimällä.

Nyt oman mökkini ja pihani välityksellä Kumpulan siirtolapuutarha on saanut uusia uskollisia ystäviä niin pääkaupunkiseudulta kuin kauempaakin. Maaseudulla asuvat sukulaisetkin tulevat useammin pyörähtämään kun heitä ei tarvitse sulloa kerrostaloyksiön pikkuruisille sohville.

Kumpulassa voi levittää filtin pihalle, laittaa perheen pienimmät siihen köllimään ja muulle väelle voi kattaa pullakahvit vaikka tiskipöydän nurkalle, jos nyt muuta tilaa ei satu olemaan. Ei se ole niin nökönuukaa, ei tarvitse hienostella.

Vanhemmat, sisarusten lapset, työkaverit, ystävät, satunnaiset ohikulkijat. Omat ja ystävien koirat & kissat. Kampaaja, jolle vein syksynä jättiläiskimpun leiskuvia pioneja. Mummo, jonka vuosia sitten aloittaman tilkkupeiton vihdoin tein valmiiksi, koska se vain sopi mökkiini. Kaikki, jotka syksyllä saivat yliannostuksen erilaisista omenatuotteistani.

Entä se mökkini entisen omistajan tytär, jonka onnistuin viime syksynä tavoittamaan? Välikattoluukun takaa löytämäni sota-aikaiset käsin kirjoitetut päiväkirjat päätyivät lopulta oikeisiin käsiin ja taisivat jopa kostuttaa silmäkulmaa.

Perhosefekti on laaja. Ja kun tietää, että se ei leviä vain minun tontiltani. Kumpulassa on yhteensä 268 palstaa, joista useimmilla näen omistajien lisäksi myös paljon muita häärääjiä. Minne mahtavatkaan naapurin kokeilevat omenasoseet päätyä? Entä kuinka monet mahtavat illanistujaiset naapurin pojat ovat järjestäneet läheistensä iloksi?

Ja kun tämän kaiken laajentaa muihin siirtolapuutarhoihin... Väittäisin, että meillä on tässä jopa kansanterveydellisesti melkoisen arvokas "tuote".

Nautitaan kesästä, jaetaan omastamme ja annetaan perhosten lentää. Hyvää kesää Kumpulasta!

3 yötä jouluun, tai sinne päin

Adam Cathro: Sunrise on Thong Nai Pan Yai beach, Flickr

Kotiuduin juuri Kumpulasta, missä tapasin pari mahtavaa ihmistä, toisen suunnitellusti ja toisen vähän yllättäen. Molempien kanssa tuli turistua kaikenlaista, elämän ihmeellisyydestä ja sen sellaisesta.

Tuntuu hassulta ajatella, että olen noissa kuvan maisemissa jo muutaman päivän päästä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen menossa takaisin johonkin paikkaan, ja se tuntuu käsittämättömän hyvältä.

Totta ihmeessä siihen tunteeseen on monia syitä - ilmeisimmältä tuntuvin ei kuitenkaan ole ihan niin ilmeinen. Zenin tapaaminen siis. Totta ihmeessä sitä odottaa ja on siitä aika ihmeissäänkin mutta se ei ole todellakaan kaikki tässä matkassa - voi johtua normaalista suojeluvaistosta, että ei lataa kaikkea siihen mutta veikkaan että tässä on kyse muustakin..

Kaiken tämän kiireen ja stressin ja vaikeiden tilanteiden keskellä on maailman helpottavinta matkustaa paikkaan, jonka elämänmenosta tietää jo lähestulkoon kaiken. Sinne voi vain mennä ja asettua - ja ensimmäisenä aamuna hakea rantabaarin pojilta aivan liian vahvan kahvin omalle terassille, tuijottaa auringonnousua horisontista ja myöhemmin painua syömään maailman parhaan aamiaisen White Windiin. Kukaan ei varmaan pysty ymmärtämään kuinka paljon sitä aamua olen odottanut.

Jos hyvin vielä käy, aamukahvista nauttiessa selän takana saattaa narahtaa ensin ovi, sitten lattialauta ja käsi voi koskettaa hiuksia. Voin tarjota kahvikuppia ja joku saattaa siihen tarttua.

Ne on ne maailman pienimmät asiat jotka voi tehdä maailman onnellisimmaksi.

I was a key that could use a little turning

Ajelin juuri Hollolasta Helsinkiin ja radiosta tuli sattumalta monta teinivuosiin viitannutta biisiä. Josta tuli mieleeni, että voisi kerätä senaikaisten ystävien kanssa sellaisen teini-soundtrackin. Joku aina varmaan muistaisi jonkun biisin, jota muut ei muista... Siihen mun soundtrackille tulisi ainakin Soul Asylum, REM, Seal, Oasis, Blur, Nirvana, Offspring, nofx, Tracy Chapman...

Parhainta nyt: meidän uusi koiru. Liikuttava vauva, vähän alle vuoden ikäinen löytökoira. Se kävi myös Kumpulassa lauantaina ja sai hiukka höykytystä (seksuaalisviritteistä) naapurin poikien koiralta. Ei näyttänyt pahastuvan, joten saanee tulla joskus hoitoon.

Sen kanssa touhutessa tajusin jälleen kerran olevani eläinihmisiä. Tulen niiden kanssa toimeen ja ymmärrys syntyy aikalailla kädenkäänteessä, puolin ja toisin. Tai mistä minä tiedän, mitä ne minusta ajattelevat mutta tuntuvat ymmärtävän. Osaavat siis ainakin näytellä.

Mulla oli viikonloppuseurana myös tällainen puuhun kiipeilevä Sakkeus. Jotenkin aika mahtavaa, että tyyppi on viisi ja lukee täysiä, ja sen mielestä maailman mahtavinta on sahaaminen, kiipeily ja keinuminen.

Parhainta tänään oli myös tilkkutäkin valmistuminen. Sitä on ommeltu nyt parisen kuukautta jokaisena vapaahetkenä (niitä ei kyllä ole ollut paljon) ja nyt vihdoin se on valmis - tai no voisi siihen vielä käsin pikkasen tikkauksia tehdä mutta saapa nähdä, ehkä jaksaa, ehkä ei. Pikkukaveri oli täkistä ihan fiiliksissään - miten siistiä makoilla sen kanssa täkin päällä ja arpoa, mikä on hienoimman näköinen tilkku. Tuli vähän Noitalinna huraat mieleen.. En meidän taloon lisää aikuisia halua.

Kaulakorulauseita

Väkersin tässä vielä iltapuhteiksi tilkkupeiton jämäpaloista kaulakorun. Nyt aletaan ehkä olla siinä pisteessä, että nää kokeilut menee yli laidan. Tai siis en kohta enää yhtään itse hahmota, että onko ne oikeasti siistejä vai vaan ihan kamalia.

Joka tapauksessa tuosta kokeilusta tuli vähän karumpi / tönkömpi kuin esikuvastaan, jonka löysin Cakies-blogista jokin aika sitten. Hymyilyttää se nyt juuri vielä kuitenkin, tai ehkä enemmän hymyilyttää kaikki tämä energia, jota on yhtäkkiä vapautunut.

Asialla lienee yhtä paljon kevät kuin stressin laukeaminenkin.

Koppajuttuja

Edellisten pyöräkorikuvien jatkoksi tämä. Tänään Kumpulassa sprayattu haalean pikki ja aika kärsinyt koppa. Ansaitsee ehkä viel lisäsäätöä, saapa nähdä mitä kehkeytyy.

Dance Dance Dance!

Tämmöinen löytyi martawrites-blogista. Ja monta muutakin quotea. Pitää palata tuonne joskus.

Mikä tärkeämpää, pitää tanssia lähiaikoina. Jalat kaipaa liikettä! Ja kaipaa nähdä toisten ihmisten liikkuvan - olen kyllä kotona vähän joraillut mutta eihän se ole sama.. Ellei naapurit yhdy touhuun. (No se se vasta säälittävää taitaisi olla.)

Ehkä huomenna, ehkä lauantaina, ehkä sunnuntaina? Sunnuntaina olis Redrumissa Reggae Sundays ja mm. Raappana. Ehkä, ehkä...

Valoa kansalle

Olisko hienoja Kumpuun?
Vain 125 dolaresia ;) @ http://www.sitedesignnyc.com/

Artisokkaa

Artisokka - Helsinki Woman Film Festival esittäisi perjantaina 19.30 leffan, jonka aion hankkia jostakin katsottavaksi. Perjantaina nimittäin samaan aikaan on Aasia lautasella ja ystäviä ympärillä, Hanami - Cherry Blossoms siis jää väliin.

"Japanilaista kulttuuria ihastuttavalla tavalla sivuava elokuva on harvoin nähty, harvinaisen ehyt ja onnistunut kuvaus siitä, mitä aito aviollinen rakkaus voi parhaimmillaan olla," kirjoittaa Sonja Löfström festarin verkkosivuilla.

Saisikohan tuosta tämmöinen kyynikkokin jotakin uutta uskoa asioihin? Joka tapauksessa Japani-estetiikka kiinnostaa, butoh-tanssiakin leffassa kait sivutaan. Kirsikankukkien lisäksi tietenkin.


Toinen festarin must-see on (ja tämän aion todellakin nähdä) Wendy and Lucy. Sen teema tuntuu liippaavan aika läheltä, ja erityisen läheltä näitä pääsiäisajan ajatuksia.

Lainaan tähän vähän enemmänkin Artisokan nettisivuille kirjoittaneen Mirkka Maikolan fiilistelyjä.

"Kelly Reichardt on mestarillinen ohjaaja luomaan pienistä aiheista suuria elokuvia. Wendy and Lucy on ennen kaikkea elokuva yksinäisyydestä, itsenäisyyden ja vapauden kääntöpuolesta. Wendyllä ei ole enää varaa näyttää heikkouttaan, tunteitaan tai pelkoaan ja hänen sinnikkäässä hahmossaan peilautuu kovenevan yhteiskunnan epäoikeudenmukainen tapa jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin.

Elokuvan tummaakin tummemmasta pohjavireestä huolimatta, yksityiskohdissa ja pienissä hetkissä toivo on vielä läsnä ja tekee elokuvasta inhimillisen kauniin. Wendy & Lucy on elokuvaa puhtaimmillaan; nautinnollinen ja puhdistava elämys, jota ei voi jättää väliin."

Puhdistus. I need that.

Mielen soundtrack

Mulla on hieman ikävä "meidän" koiraa. Ja mietiskelen, että mahtaako se olla holleilla ja voiko olla mitään todennäköisyyttä siitä, että se tunnistaisi vielä.

Kuuntelin koko pääsiäisen toistolla Reginan Puutarhatrilogiaa. Levy on hieno, eikä siihen tunnu kyllästyvän sitten mitenkään. Ne olisi lauantaina Korjaamolla.. Tekisi mieli mennä vaikka just tuli nähtyä ne Tavastialla.

Tänään aamulla herätessä päässä soi Terveiset päiväntasaajalta.

Terveiset täältä päiväntasaajalta
valtameren rannoilla kulkee vapaina kymmeniä koiria
ja muistan miten rakastat niitä siellä kaukana

Ajatus täältä tropiikin paahteesta
en enää tiedä mikä tapahtui ja minkä uneksin
olen nähnyt kasvosi koralleissa
hahmosi nousevan aalloista

En vieläkään saa öisin nukuttua
kuuntelen kun kaskaat laulavat

Nousuvesi ja tuntuu helpolta unohtaa
laskuvesi ja kaipaan niin että olen murtua
kun pinnan alta kutsut minua
sukellan ja huomaan mikään
ei ole kuin kuvitelmissa

Luuletko että voisit vastata jos ottaisin yhteyttä joskus kuun lopussa
alkaa olla liian raskasta paeta ajatuksia
ne seurasivat mukana

Näen hahmosi nousevan aalloista

Saumoja silitellessä

Tein tänään Hollolassa parisen tuntia tilkkuhommia, saumoja ja saumojen auki silittelyä. Ja tajusin pitäväni saumojen auki silittämisestä - yritin saman tien keksiä siitä (jo siinä silittäessäni) jotain nokkelaa analogiaa elämään ja siihen miten sen koen.. Mutta niistä ajatuksista tuli juuri yhtä keinotekoisia kuin miltä se noin auki kirjoitettuna kuulostaa.

Kaiken kaikkiaan tänään oli hyvä päivä: sai nukkua pitkään, syödä hyvää aamiaista Avonlean tyttöjen seurassa ja sitten hääräillä hetken käsitöiden parissa ennen lapsekasta iltapäivää ja alkuiltaa.

Parhainta tänään oli kuitenkin joku käsittämätön varmuus siitä, että kaikella on tarkoituksensa. En tiedä, voi olla herjausta verrata tätä johonkin uskoon hurahdukseen mutta siinä äidin piirakkavuokia tiskatessa ja elämää ihmetellessä tuli vain todella selkeä olo siitä, että asiat tapahtuvat jostakin syystä.

Kyynikko minussa ei oikeasti usko moisiin tarkoituksiin. Uskon kohtaloon, ja siihen että asioita ei kannata hirmusti yrittää järjestellä. Mutta se, että yksittäisen ihmisen elämällä olisi jotakin suurempaa merkitystä tässä maailmassa, ei ole oikein koskaan kuulostanut uskottavalta. Enkä ihan niin pitkälle nytkään päässyt, sinne päin kuitenkin.

Ajatuskela sai alkunsa miettiessäni elämäni pääsiäisiä. Niitä on vietetty tietenkin perheen parissa, ystävien mökeillä, poikaystävien tuttujen mökeillä, hymyillen ja riidellen, salarakkaana vuokramökeillä, selvinpäin ja humalassa, täällä ja maailmalla, ja nyt sitten tänä vuonna enemmän tai vähemmän yksin.

Ei yksinolossa mitään vikaa, enkä siitä mitään itsesääliä kehitellytkään. Vaan jäin miettimään sitä, kuinka erilaisia kaikki pääsiäiset on olleet, kuinka mitään traditioita ei oikeastaan ole syntynyt. Ja kuinka erilaista se on esimerkiksi vanhempien, veljen tai suuren osan ystävien elämään verrattuna. Ja kuinka erilaista koko tämä yksin säntäilty elämä on suuren osan ihmisten elämään verrattuna.

Ja siinä samassa se tuli, naps: se tapahtuu syystä. Joku merkitys sillä täytyy olla, johonkin kohtalo valmistelee tai johonkin tästä kaikesta tulee vielä olemaan apua.

Freud kavereineen varmaan sanoisi, että keksin tuon ajatuksen jotenkin hädän hetkellä, kun muuta toivoa ei ole. Sellaisina hetkinä täytyy luoda olemiselleen merkitystä ja vähintään kuvitella olevansa osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.

Samapa tuo. Tuntui kuitenkin hyvältä moinen yhtäkkinen varmuus. Mitä se jokin sitten on, selvinneekö koskaan.. Voisiko liittyä siihen, että tässä rutiinien puuttuessa ja jonkinlaisessa jatkuvassa epävarmuuden tilassa on pakko olla avoin erilaisille ihmisille ja erilaisille tavoille toimia? Voisiko siitä ammentaa joskus jotakin?

Kehittelin eilen saunoessani myös pikku pikku novellin aihetta. Saapa nähdä..

Checkity-check

Piti ja piti. Alla kuitit ja tekosyyt.

- kirjoittamista -- not yet (mutta ehtiihän sitä vielä, monta tuntia päivää jäljellä)
- liikuntaa, mitä tahansa -- pyörälenkki 5-vuotiaan kanssa ei ehkä ihan täyttänyt mun henkisiä tavoitteita mutta kaipa tämä voidaan kuitata tehdyksi
- uuteen koirakaveriin tutustumista löytöeläinkodissa -- en ehtinyt, harmi
- kissaihastuksen välttelemistä löytöeläinkodissa -- ei tarvinut, onneksi
- sulkapallo-ottelu kummitytön kanssa vierumäellä -- pääsiäismuna-ottelu ja tytsän sylissä pitäminen laskettaneen lähes sulkapalloksi..
- yrjötautisen kummipoikaperheen tukemista tavalla tai toisella, mieluusti jotenkin etänä -- yrjötauti poistui ja kävin kuin kävinkin ilahduttamassa kummipoikaa veljineen muovisilla torakoilla yms. öttiäisillä
- auton jarrupalojen vaihto-operaatio -- eteen vaihdettu, takaa vielä puuttu
- saunomista -- kolme kertaa, hyvähyvä!
- lisää saunomista -- maanantain aamusauna jäi väliin, damn it
- veljen perheen kanssa hengailua -- kyllä, jopa freesenkadulla jossa lapset saivat hillittömiä käkätyskohtauksia mun tavaroista
- terveellisiä aterioita -- salaattia tuli syötyä (myös)
- tilkkupeiton finalisointia -- viimeiset siksakit meneillään näillä hetkillä
- puutarhakalusteiden hiontaa ja maalausta -- hionta aloitettu, väärät maalit mukana niin ei voinutkaan maalata
- auringosta nauttimista -- kyllä oi kyllä

Possuja ja koppia

Kuva Ken Bohn / AFP - Getty Images

Tänään hymyilytti eniten se, että mulla on ilmeisesti kohta oma thai-sika. Olisin ilmeisesti saanut myös käärmeen tai kanan, mutta todettuani eläinrakkauteni liittyvän erityisesti nelijalkaisiin elukoihin, puhe kääntyi possuihin.

Lähipäiviin on iloa tuoneet myös lukuisat kauniit sanat ja lämpimät ajatukset. Sen seurauksena olen päätynyt miettimään, miksi niitä saa kuulla niin harvoin, silloinkin kun on ollut suhteessa. Johtuuko se siitä, että ollaan totuttu kertomaan fiiliksistä ennen kaikkea teoilla? Ja jos tekoihin ei ole mahdollisuutta vaikkapa rahan vuoksi, sanat on ainoa mikä jää jäljelle? Jolloin tunteitaan väkisinkin oppii ilmaisemaan sanoin - asia, joka on oikeasti aika vaikeaa ainakin mulle.

Huomenna siirryn Hollolaan, josta taidan tulla kotiin uuden vanhan polkupyörän kanssa. Isä on kunnostanut mökiltä löytynyttä mummon vanhaa pyörää ja nyt se alkaa olla kunnossa. Pyöräkorin tarvisi - tuon yläpuolella olevan Design House Stockholmin korin näin eka kertaa varmaan kolmisen vuotta sitten Åhlensin yläkerrassa, ja säännöllisesti olen sitä siitä lähtien miettinyt. Onneksi niitä näkee nykyään jo vähän liikaa, joten pahin houkutus taitaa olla mennyt ohi.

Omaa vanhaa pyöräkoria tuijottelin tänään Kumpulassa, jossa se on nököttänyt koko talven ulkona yhden pyöränrähjän sarvissa. Aika kulahtanut, maalausta vähintään tarvitsisi. Tai sitten voisi panostaa johonkin uuteen. Alla pieni idea-collection.

retrofied

www.gazellebicycles.com.au

Betty Bike Basket Liners

Tall Tale Shop

www.hippyshopper.com

Pässiäinen

Neljä päivää lomaa. AAAAAAAAAH. Aion antaa ajatusten olla - ja sitä myötä ehkä päätyä kirjoittelemaan jotain vähän syvällisempääkin. Puuhalistalla lisäksi
- liikuntaa, mitä tahansa
- uuteen koirakaveriin tutustumista löytöeläinkodissa
- kissaihastuksen välttelemistä löytöeläinkodissa
- sulkapallo-ottelu kummitytön kanssa vierumäellä
- yrjötautisen kummipoikaperheen tukemista tavalla tai toisella, mieluusti jotenkin etänä
- auton jarrupalojen vaihto-operaatio
- saunomista
- lisää saunomista
- veljen perheen kanssa hengailua
- terveellisiä aterioita
- tilkkupeiton finalisointia
- puutarhakalusteiden hiontaa ja maalausta
- auringosta nauttimista

Let go of the pointless drama

On päiviä, jolloin ei paljon naurata. Tai jolloin nauraa, ja nauraessaan tajuaa että sen naurun eteen on tehty vähän liikaa töitä.

Kuukauden työpäivän jälkeen on iso ikävä kaikkia ystäviä. Kiireettömiä hetkiä, jolloin jutut pääsee aivan omille radoilleen ja tulee niitä kyyneleitä aiheuttavia naurukohtauksia.

Vaikka toi fffoundista löytynyt lausahdus aika itsestäänselvä onkin, se on niin totta. Ja syytä pitää mielessä aina kun turhaa draamaa koittaa jostakin syntyä.

And when the night falls, out comes the... batdog?

Iinan kommenttiin ei voi muuta sanoa kuin että oliskohan tää kissiä parempi? :D

Kiss Kiss

Äidille ja isälle tulee pääsiäisloman jälkeen musta söpö koira Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä. Piti käydä netissä kurkkimassa, kissakuume tietenkin sit taas heti nosti päätään. Kyllähän tämmönen varsinkin kesällä Kumpulassa menisi...

Project tilkkupeitto

Päätin juuri kaikenlaisten omien hommien hoitamisen ja googlaamisen päätteeksi aloittaa tänään sen tilkkupeiton, jota olen ajatellut jo sanoisinko nelisen kuukautta aika aktiivisesti. Mummin vanhoista tilkuista olisi tarkoitus koostaa peitto jos toinenkin ja vähäsen omintakeisella tekniikalla. Voi olla, että tuloksena on taas jotakin, jota ei voi koskaan pestä...

Ehkä vähän jotain tähän tyyliin.. Mutta ei mistään liukuvärjätyistä kankaista. Mutta tässä ylemmässä ehkä vähän sitä pitsinkäytön ideaa, tarkoituksena ei missään nimessä ole tehdä noin pienistä palasista vaan ihan kunnon kokoisista tilkuista. Alempana sitä ideaa mutta mun kankaat taas ei kyllä ole noin hempeitäkään.

Missä muuten Helsingin vietnamilainen ravintola?

Onko? Ja jos ei, miksei?

Ei muuta.

Kevätrullia, kevään kunniaksi

Kuva Muerto de Risa

Meillä on tulossa tyttöjen ilta parin viikon päästä, alunperin ohjelmassa oli curryä mutta eilen Korianteria & sitruunaruohoa -kirjaa selaillessa taisi vähän suunnitelmat lähteä lapasesta. Ja makuhermot on jo pinkeinä odottamassa elämyksiä. Kirja on muuten tosi hyvä, voin suositella - sain sen muistaakseni kympillä joskus vuosi sitten Lahden Sokoksesta 3+1-päivillä.

Listalle taisi päätyä ainakin papaijasalaatti, vihreä curry, joku kookos-riisi-sweetmilk-mössö ja tuoreet vietanamilaiset kevätkääryleet.

Vietnamiin haluan ehdottomasti vielä takaisin, ja kevätrullat on yksi suurista kannustimista siihen matkaan. Ja muu ruoka, ja yleinen elämänmeno. Haluan myös vielä joskus mopoilla itse neonvihreiden riisivainioiden keskellä ja katsella auringonlaskua. Yksi kauneimpia näkyjä, joita olen koskaan nähnyt - ja kameraan ei siinä hetkessä voinut kurottaa tai olisi tipahtanut kyydistä. Mutta se siinä ehkä onkin parasta, näky on vain päässä muistona.

Kevätkääryleistä on lähipiirissä kokemuksia, ei kai ollutkaan niin helppoa kuin voisi olettaa. Päädyin metsästämään täydellistä ohjetta sekä rulliin että kastikkeeseen ja löysin samalla pari tosi kivaa ruokablogia.

White on Rice Couple -blogin resepti on vegeversio ja kastikeaineina soija, valkosipuli ja chili. Ei ehkä ihan perinteisin tuo tofuversio mutta enemmän kiinnostuin tästä pariskunnasta. Tai siis tulin jätte-kateelliseksi. Matkailua, hevosia, eko-hommia ja ruokaa rakastava meikäläisen ikäluokkaa oleva kivan näköinen pariskunta, joka vielä pystyy kirjoittamaan / tuottamaan tollaista sivustoa yhdessä. Argh argh arhg. Mäkin haluun!

(Tähän väliin pikkurepeily, jonka viimeisin matkakaverini takuulla jakaa. Ei taitaisi yhdestä tuntemastamme burmalaisesta olla moiseen. Siis esim. reseptien kirjoitteluun.)

Kirsten's Home Cooking -blogissa kastikkeeseen on sotkettu hoisin-kastiketta ja maapähkinävoita. Hmm? Näinköhän niillä siellä Vietnamissa sitä on? Ja jos ei, niin mitä sillä yritetään korvata? Mutta ehkä kandeisi kokeilla myös täntyyppistä kastiketta? Samaa tyyliä löytyy nimittäin myös Kitchen Chickin reseptistä, joka itse asiassa onkin varastettu Foods of Vietnam -kirjasta.

Kesäfestarit

Festarityttö 2006

Viime vuotisen rankahkon Provinssirock-reissun jälkeen tein päätöksen, että vuonna 09 festarit saavat jäädä väliin. Linjaus ei johtunut pelkästään omasta törttöilystä vaan myös rahansäästömeiningeistä ja ajan sijoittamisesta Kumpulaan.

Nyt olen - yllätys, yllätys - miettinyt asioita uudelleen. Ja onneksi olen ehkä maailman parhaita tyyppejä uudelleenharkitsemaan asioita ja toteamaan, että olen ollut väärässä. On niin mahtavaa olla aikuinen, koska ei tartte olla niin jääräpäinen kuin teininä ja mieltä voi siis muuttaa aikamoisen usein.

Provinssissa (12.-14.6.) olisi mm. Nick Cave ja Emilia Torrini. Ihan vetäviä nimiä - mutta vielä vetävämpi on kesäinen Törnävänranta. Viime vuonna liikkui uhkakuvia siitä, että alueen laajentamisen vuoksi festari siirrettäisiin jonnekin Seinäjoen liepeille, keskelle jotain peltoaukeaa. Onneksi sitä ei ole tehty.

Muttamutta. Vuoden 2008 hyvän leffafestariputken jatkoksi voisi vetäistä myös Sodankylän elokuvajuhlat (10.-14.6.), kerrankin. Ne julkaisevat näköjään ohjelmansa samana päivänä kuin Juhlaviikot, tiistaina 21.4.

Ja sitten. Aion antaa menneisyyden painolastin keventyä ja päästä itseni ylitse, ja mennä takaisin syvälle Pohjanmaalle. Eli here we come, Kaustinen Folk Music Festival (11.-19.7.). Tapahtuman nettisivuissa olisi hiukkasen kehitettävää, eli ohjelmaan en nyt jaksanut hirmusti tutustua. Ja itse asiassa mua kiehtookin tapahtumassa enemmän sen kuulemma loistava tunnelma.

Eilen on julkistettu myös P. Kuusiston luotsamaan Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaalin (26.7.-1.8.) ohjelma. Ohjelma on musta hieno, ja hienosti esitelty & teemoitettu. Ja Tuusulaan piti mennä jo viime vuonna mutta jäipä menemättä. Joku saa vielä tulkita mulle tuon ohjelman hienoudet ja valita ainakin yhden konsertin ihmeteltäväksi,

Että jos siis vaihtaisi Provinssin leffoihin, kamarimusaan ja tanhuun? :) Aika aikuista.

Tulis jo kesä, ja ne kärpäsetkin

Neljän päivän tauko tässä parhaiden asioiden fiilistelyssä jo heti näin kärkeen. Tuli vähän kiire siellä työpaikalla, ei edes ehtinyt miettiä mitään kivaa, saati kirjoittaa niistä. Nyt ehkä pahimmat hoput takana ja painajaisistakin pian pääsee eroon.

Teen jo henkistä kauppalistaa Bangkokiin. Aion tuoda sieltä ainakin läjän riippareita, tilata useita pareja sellaisia söpöjä Reino-henkisiä tossuja ja jonkun verran haaremihousuja kesäksi. Sen lisäksi haluaisin jostain löytää semmoisen jättikokoisen froteepyyhkeen (joka myös Hosna Mubarakina tunnetaan, tuttu aiemmiltakin matkoilta) - niitä oli nyt viimeksi Bangkok-Surat Thani -yöjunassa ja oon haaveillut siitä säännöllisesti sittemmin. Se olisi mahtava biitsille, kesäpeitoksi täkin sijaan jne jne. Ja tietty se toimis hyvin Ping Jungin bungaloweissakin matkan ajan.

Ja sitten, viimeistään viime matkalla koin valaistuksen. Jos ihminen on a) näin allerginen ötökänpuremille kuin minä ja b) tykkää ötököistä yhtä vähän kuin minä, niin miksei niiltä suojautuisi? Mä haluun Kumpulaan ulos tämmöisen (saattais muuten toimia myös hitusen aurinkosuojana?):

Meni jonkun aikaa ennen kuin onnistuin googlaaman tällaisen. Mutta löytyihän se sieltä, ja tutustuin siinä samalla myös vähän paremmin globaaliin tukkukauppaan erikoistuneeseen alibaba.comiin. Pitää tutustua enemmänkin - myös erinäisten bisnesideoiden takia!

Ja sitten haluan Kumpuun myös sängyn yläpuolella moskiittoverkon. En mä tiedä, onko se joku prinsessajuttu vai telttasimulaatio vai mikä, mutta olen aina noista verkoista tykännyt aika lailla. Ja ehkä siellä alla voisi kuvitella olevansa jossain muualla? Ja näkisi hyviä & turvallisia unia? Alla kuvakokoelma osoitteesta www.canopy-manufacturers.com. Mä niin näen ton toimivan siellä pikku pikku mökissäni.

I CAN DO THIS!

Hienoja muistikirjoja kirjanprässäyskoneen kera. I so can do this! Kesäksi aion roudata Kumpulaan sekä ompelukoneen että kirjansidontakamat. Kirjansidonta ei edes ole vaikeaa, ja joistain jämätilkuista sais niin hienoja muistikirjoja väkerrettyjä. Näitä yllä olevia myy Etsyssä Freshly Blended.