100 juttua ja Ane

Teksti numero 100 siis. Tähän ei muuta kuin Ane Brunin versio Alphavillen hitistä Big in Japan, aivan loistoveto. Enkä oikein malta odottaa, että reilun viikon päästä toivottavasti kuulen tän livenä.

Anen biiseihin liittyy aika paljon, niitä on kuunneltu niin riippumatossa Phanganilla kuin kotona siinä matkojen välissä. Ja nyt on aika haikea olo, merkitykset on muuttuneet ja fiilikset myös. En yhtään ihmettelisi jos siellä Huvilassa tirahtaisi vaikka kyynel.

Things will happen while they can.

Uudet työkaverit, uudet huvit

Superia kun toimistolle on taas pölähtänyt uutta jengiä. Tai no uutta, ja vanhaa, viime vuodelta tuttua. Tänään yksi niistä osoitti pistäneensä meikän pöhkön huumorintajun mieleen - mut käytiin kädestä pitäen tutustuttamassa Remi Gaillardiin.

Kyseessä jamppa, joka videoissaan mm. esittää kengurua, etanaa, haita - ja tietty paavia.

Ihmebantun elämänviisauksia

Viime aikojen parasta kotimaista viihdettä on kyllä Ihmebantu. Kolahtaa. Ja aiheuttaa hillittömiä naurukohtauksia. Tyttö ja Spurgu oli jo alkukesän suosikkeja, samoin Vemparen Finland Edition.

Sunnuntaiaamun ratoksi päädyin töissä katsomaan kaikki ne Youtubesta löytyvät pätkät, joita en ollut vielä nähnyt. Ja siellä oli mahtava löytö, Jani Volasen esittämä hahmo, jolla on paljon sanottavaa kaikesta. Mummot ja turistit -pätkässä tulee mahtava elämänviisaus:

Viisaissa vanhuksissa on viisautta, tyhmissä vanhuksissa on tyhmyyttä.

Näinhän se on. Mä niin aion käyttää tota kaikessa. Sama jamppa käsittelee perinpohjaisesti myös moikkaamista.

Nousen vaikka putoan

pakpao.deviantart.com

Istun töissä klikkailemassa ja oikean lapaluun vieressä oleva pitkä lihas alkaa jo oireilla näistä toimistohommista. Menossa venyttely- ja kahvitauko. Jämähdin kuuntelemaan Anna Puun Kaunista päivää Spotifysta useaan kertaan peräkkäin.

Veikkaisin, että monesti sivullisista saattaa näyttää siltä, että päässäni ei liiku juuri mitään, tai mitään isoja ainakaan. Tai yhtään järjen sanaa.

Liikkuupa kuitenkin, ja viime päivinä vähän liikaakin. Isoja juttuja. Jotkut ihmiset on niin kaukana, että ne alkaa väkisinkin unohtua, ja tekojensa seurauksena etenkin. Toiset ihmiset taas ovat tulossa niin lähelle, että päässä humisee.

Ihmisten "omistaminen" ja pakkomielteet siitä, että pitäisi tietää mitä toinen aikoo seuraavaksi tehdä, johtuu tietty turvallisuuden tarpeesta. Haluaisin pysyä irti niistä fiiliksistä, ja olla onnellinen siitä jos joskus on hyvä olla jonkun lähellä. Ei kai hyödytä käyttää aikaa asioihin, joista kukaan ei varmaan ole selvillä.

Samalla tietenkin itse toivoisin samaa. Aikaa ja armoa silloin, kun ei itsekään tiedä mitä haluaa.

Toi Puun biisi on kyllä hieno. Surullisentoiveikas. Ja just sitä tarkoitan, että toisen menemisestä ja tulemisesta ei kannattaisi olla huolissaan, koska kuitenkin jonakin päivänä käy niin että kääntyy, ja toinen on poissa. Ei siihen pysty kuitenkaan valmistautumaan.

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin.
Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin.
On huomen jotain, jota aavistin
Tänään.

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat.
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.
Ja minä nousen, vaikka putoan.
Nousen, vaikka putoan.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjoas hipaisin.
Se sinut saatteli selittämättä,
Kielsi, että seuraisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään,
Sillä päivä, se on kaunis.

Ite ite ite

Design*Sponge

Pitkästä aikaa DIY-juttuja. Tämä löytyi seuraa odotellessa, tarkoitus olis käydä We Love Helsingin häppeningissä Kutosella piipahtamassa.

Gotta go mutta tommosta lahjanarua mä vielä joskus teen. Normistihan useimmiten käytän jotain villalankaa, kun kotoa ei muka ikinä löydy niitä joskus ostettuja naruja.