Pionit ja Vertigo-vaikutus

Tänään illalla jo kävin ihmettelemässä portinpielen pionipuskaa: jättimäisiä nuppuja jo nyt! En malta odottaa, ne on vaan niin kauniita. Parhaita kukkia kaikista. Desing*Spongessa yllättäen tänään myös pioni-juttua.

Enpä ollut tällaistakaan kreikkalaista myyttiä ennen kuullut: Asclepius was the god of healing and medicine. Peaon was his wingman. Peaon got so talented that Asclepius got all jealous. To save Peaon from Asclepius’ wrath, Zeus turned him into a flower; the Peony. Asclepius later got caught raising folks from the dead in exchange for gold. Zeus struck him down with a lightning bolt.

Mulla siis piha täynnä parantavia Asclepiuksia. Hienoa. (Voisivat tehdä jotain tälle tulehtuneelle silmäluomelle, pliis pliis.)

Toinen tämän päivän parhaista jutuista oli oivallus. Uuden pomoni kanssa jutusteltiin viestinnästä, tavasta ilmaista asioita. Yhteisesti todettiin, että kieltäminen ei toimi, tai siis negatiivisuus. Hän veti esiin termin Vertigo-vaikutus tässä yhteydessä, en ollutkaan asiaa ennen niin ajatellut.

Tarkoittaa siis sitä, että korkealla paikalla seistessään alkaa pelätä putoamista. Ja alkaa ajatella "En saa mennä tuonne reunalle, en saa mennä tuonne reunalle." Oikeasti aivot siinä vaiheessa kääntyvät ajattelemaan "Saan mennä tuonne reunalle, minun on pakko mennä tuonne reunalle" ja se taas pahentaa sitä huimaus-efektiä. Ihmismieli vain on sellainen.

Ja se taas pisti muutamia viime viikon aikaisia touhujani järjestykseen. On aivan normaalia tehdä juuri sitä, mitä ei välttämättä pitäisi. (Ihan jo sen ilmiselvänkin syyn lisäksi. Siis sen, että hölmöileminen on paras tapa sössiä hyviä asioita.)

Daddy ♥ Mommy

Hain tänään korumieheltä korun, joka saa mut ihan liikutuksiin. Isä ja äiti juhlivat parin viikon päästä 40-vuotishääpäiväänsä ja isä antaa äidille lahjaksi teetetyn korun. Eikä siinä vielä mitään, koru on teetetty äidin isän kotipaikalta (nykyinen kesämökkimme) löytyneestä (isä löysi) ruusukvartsikimpaleesta. Ja kaikki tämä isän omaa ideaa.

Liiks liiks.

Kuvasta ei saa oikein selvää mutta olen varma, että äiti tykkää. Päätettiin, että ketjun äiti saa valita itse, jotta tulee oikean pituinen.

Niin ja itse jätin sinne korumiehelle vielä jotain, joka on itselle tärkeää.. Siitä myöhemmin.

Hyvänlaatuinen hämmennys

Sehän on niin, että kun ihmisellä on rauha, ihminen alkaa kiinnostaa muita. Ja jos ihminen on epätoivoinen, hätäinen tai huonotuulinen, ei sitten niin paljon kiinnosta.

Näin on käynyt, hämmentävällä intensiteetillä. Enkä oikein tiedä mitä ajatella. Tällä hetkellä olen tainnut sopia treffit kolmen ihmisen kanssa (se lauantain iltakävely jäi väliin). Yhdet niistä onneksi taitaa sentään olla vain kaveritreffit. Ja yhdet ikäänkuin työtreffit.

Ilmassa leijuvaa kiinnostusta nuo tekosyyt ei poista.

Ja onko jotenkin moraalitonta mennä testailemaan omia fiiliksiään kiinnostuneiden ihmisten kanssa? Ehkä? Näistä asioista monilla on varmaan kovasti jyrkemmät käsitykset kuin mulla, mutta mä en ihan oikeasti tiedä...

Ja sitäpaitsi yhdestä näistä menin oikeasti vähän hämmennyksiin, kun omakin olo oli niin hyvä. Tai vaivaton. Ja iloinen.

Toisaalta, elämä tuntuu niin saippuasarjalta nyt. Eikä ainoastaan oma vaan myös muiden. Onko käynyt kuten alla ehdotetaan? Kuva taas fffound-löytöjä.

What ever makes you happy

Kuunneltiin tätä tuossa joskus jo ennen lomaa Spotifysta jonakin yönä parin ystäväisen kanssa. En ihan muistanut sanoja mutta tän biisin ajatus on aika paljon pyörinyt päässä. Etenkin kun olen huomannut yhtäkkiä, ehkä ihan eka kertaa koskaan, sen olevan ihan helppoa sanoa tekevänsä what ever makes you happy.

Ei nyt what ever tietenkään mutta kaikkea mitä on tehtävissä. Sanat siis Heikki Harma eli vanha kunnon Hector.

Niin ja helvetti on näistä fiiliksistä kaukana, tapahtui sitten mitä tahansa.

Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.

Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...

Viikon eväs

Kotimaiset kasvikset ry:n keittokirjassa on mahtavia ohjeita. Ensi viikon eväs on Kaali-kookospata, tai muunneltu versio siitä. Tässä alla mun muunnelma (tuplamäärä alkuperäiseen verrattuna + vähän kaapin sisällöstä riippuen) ja alkuperäinen resepti löytyy tästä. Parhainta tässä on kiinteäksi jäävä kaali ja seesaminsiemenet!

800 g keräkaalia
500 g pakasteparsakaalia
2 punasipulia
3 valkosipulinkynttä
3 kuivattua punaista chiliä
4 rkl öljyä
2 tl tuoretta raastettua inkivääriä tai 1 tl kuivattua
2 tl juustokuminaa
1 dl seesaminsiemeniä
5 dl kookosmaitoa
2 tl suolaa tai kalakastiketta jos on, sitä reilusti lorautellen
isohko loraus valkoviinietikkaa
soijarouhetta sopiva määrä
tuoretta korianteria

Leikkaa kaali suikaleiksi. Irrota parsakaalin kukinnot. Viipaloi parsakaalin varret ohuiksi. Suikaloi sipuli ja pilko valkosipuli pieneksi. Avaa kuivatut chilit, poista siemenet ja murskaa. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää chili, inkivääri, juustokumina sekä seesaminsiemenet. Kuumenna mausteita hetki. Seesaminsiemenet saavat hieman jopa paahtua. Lisää kookosmaito ja anna kiehahtaa.

Lisää kattilaan sipulit, parsakaalit ja kaalisuikaleet ja vähennä lämpöä. Anna hautua hetki ennen kuin lisäät kattilaan myös soijarouheen. Laita kansi päälle ja anna hautua noin 10 minuuttia, kunnes parsakaali on rapsakan kypsää ja kaali vielä kauniin vihertävää. Sekoittele muutaman kerran kypsennyksen aikana.

Mausta suolalla tai kalakastikkeella ja valkoviinietikalla (tai limemehulla) sekä korianterilla.

Sikahyvää sellaisenaan! Ja myös kylmänä!

Parhainta on puhelin

Tunnin verran juttelua päivittäin. Välillä huonompi päivä - eilen oli sellainen, puhekaveri vielä iki-reippaana ei voinut myöntää kärsivänsä paskasta päivästä. Ja sitten kun sain jotenkin omalla hömppäilyllä naurun aikaiseksi, siltä meinasi myös tulla itku.

Heartbreaking.

Ja sitten taas tänään, maailman hyväntuulisin puhelu ja kymmeniä pieniä suuria kauniita ajatuksia ja sanoja, tavalla jolla kukaan ei ole koskaan puhunut mulle. Ja mitä reaktioita sitä itse saakaan aikaan, ja sanoo juttuja joita itsekin ihmettelee.. My Superman sai tänään ainakin naurut aikaiseksi (perustuu juomapeliin, ei lentotaitoihin).

Puhuttiin tänään myös naimisiinmenon käsitteestä ja merkityksestä, äideistä, Kumpulan pihasta ja sen petraamisesta, kalastamisesta, jalkapallosta, unista, kokkaamisesta, siivoamisesta ja aamuisin pitkään nukkumisesta. Myös pomoista ja hiuksista ja voittamisesta.. Ja siitä kuinka yhdessä tekeminen on parempaa kuin yksin.

Ehkei ens kerralla edes rinkkaa vaan tämä

Hieno kassi. Ruotsalaista alkuperää ja tätä myy American Science & Surplus hintaan 9.75 dolaresia. Vois vaikka ostaa mutta ovat out of stock. Löytyisköhän Stockholmista?

Mekkoja ja järjen sanoja

Löysin tällaisia mahtavia mekkoja, merkki on Heidi Merrick. Ylimmässä on ihan ihana selkä, keskimmäisessä näen itseni rannalla auringonlaskun aikaan (silloin kun iho tuoksuu auringolle ja valo on pehmeä & utuinen) ja alimmainen olis aika hyvä puutarhajuhlien emännöintiin. No jep, ensin tarvis vissiin hiukan laihduttaa. Ja sitten hankkia jostakin rahaa.

Pitäisi tehdä kaikkea muuta paitsi googlailla interwebissä. Kuten siivota, roudata kamoja autoon, pestä pyykkejä ja pyyhkiä pölyjä. Puhumattakaan lattian pesusta ja astioiden tiskaamisesta... Mutta tänään mennään näillä energioilla, huomenna toivottavasti paremmin.

Juttelin tänään pitkästä aikaa yhden vanhan rakkaan ystävän kanssa. Ja kun hän ei oikein näistä elämäni viime käänteistä ihan hirmusti tiennyt, sain vihdoin kuulla vähän suorempia järjen sanoja.. Muut rakkaat läheiset ovat antaneet mun nauttia tästä olosta ja näistä sisäisistä hymyistä, ehkä ajattelevat että tämä menee ohi tai että järjen aika on vähän myöhemmin. Mutta oli tuo reality-check ihan paikallaan - ja kyllähän sitä lähes päivittäin itsekin on jo lähestynyt. On mennyt lähelle ajatuksia mutta ei vielä koskenut..

Ja sitten, heti sen jälkeen muistelin puhelimessa sitä, kuinka yhtenä iltana KAIKKI tuoksui tutulle, yhdelle ihmiselle. Omat hiukset, merituuli, vesi, rantahiekka... Siitä oli todellisuus aika kaukana.

Olen kai kuitenkin menossa erään nuoren miehen kanssa iltakävelylle tänään. Eräänlaista reality checkiä taitaa olla sekin, testailua että tuntuuko, kiinnostunko, tylsistynkö, ketä ajattelen ja kuinka paljon.

Helatorstain jälkeen tulee Kokoperjantai

Vastaus ei löydy tästä kirjasta, mutta tästä kuulemma löytyy kuitenkin aika paljon vinkkejä. Siis siihen, miten voisi tehdä toimistoon sitomattomia töitä. Kyllähän sitä jo "tietää" miten homma pitäisi hoitaa, tai miten se vähintään voisi olla mahdollista hoitaa, mutta siihen pitäisi vähän paneutua.

Tämän kesän riippumattoprojekti (niiden myymisen lisäksi siis) olkoon tämän asian systemaattinen ajattelu ja tutkailu. Jos käyttäisi edes kolmasosan siitä ajasta, jonka muuten vain hömpöttää, siihen että oikeasti keskittyisi miettimään eri keinoja, voisi tuloksiakin tulla. Kun ei sen ratkaisun löytäminen mitään mahdotonta ole. Ei missään nimessä.

Tim Ferrissillä on myös blogi. Näytti kyllä jokseenkin ärsyttävältä kaikkine mainoksineen mutta just tollahan tuo mies nykyään varmaan elää sitä toimistotonta elämää. Ja ok, kyllä ton bestsellerin tuotoilla varmaan loppuelämänsä suihkii menemään.

ffffoundissa taas

Tittidii. Meikä taitaa olla vähä höpsähtänyt. Mut saahan sitä kai olla. Tänään hyvähyvähyvä päivä, lämmin olo sisällä.

Ylläolevasta tuli äiti ja isä mieleen. Ja miten sitä aina välillä niistäkin tyypeistä meinaa sydän räjähtää. In a good way. Pitää mennä moikkaamaan niitä pian.

Ajatus yöksi

"My mission, should I choose to accept it, is to find peace with exactly who and what I am. To take pride in my thoughts, my appearance, my talents, my flaws and to stop this incessant worrying that I can’t be loved as I am.

There is not one big cosmic meaning for all, there is only the meaning we each give to our life, an individual meaning, an individual plot, like an individual novel, a book for each person."

Anais Nin

I may be wearing pink glasses

Kotiinpaluu. Kaikki meni vähän toisin kuin odotin, niin lähtö, itse oleminen ja tämä kotiin tulokin. En jostain syystä ole ollut juurikaan surullinen tai ahdistunut tai mitään, ja luulen että siihen on kaksikin syytä.

Rakkaat ystävät, joista etenkin yhden kanssa vietin tänään loistopäivän. Väittäisin, että ystävän tuntee muun muassa siitä, että se jaksaa kuunnella vaikka toinen toistaa itseään ja höpisee asioista, joista puhutaan ehkä vain siksi, että asiat kirkastuisivat puhujalle.

Ja muutkin kaikki tärkeät ihmiset tänään. Miten se tuntuukaan hyvältä olla niiden seurassa, jotka tuntevat ja tietävät kaiken, eivätkä arvota. Tai jos arvottavat, niin vaakakupissa painaa aina enemmän hyvä kuin paha. Tieto siitä, että voi viettää niinkin raukeita sunnuntaipäiviä kuin tänään, ja voi jakaa asioitaan tai sitten olla vain hiljaa ja tietää, että kaikki haluavat kaikille vain hyvää.

Ihan parasta.

Kakkossyy on kaukana. Ja silti tosi lähellä. Siksi ahdistus ei varmaankaan ole niin suuri, kun puolet itsestä on vielä muualla. Puhuttiin tänään siitä, mikä siinä tuntuu niin erilaiselta, ja väittäisin että suuri syy on huolenpito.. Välitön ja laskelmoimaton sellainen. Kun mäkeä kiivetessä eteen ilmestyy käsi, johon tarttua - ilman että auttajan edes tarvitsee katsoa taakseen.

Oli miten oli, mieluummin vaikka vain vähän tätä kuin paljon jotain muuta. Tähän on nyt sitten näköjään päästy, kyynikkokin päätyy toteamaan jotain tällaista...

http://weheartit.com/entry/519959

Ja tämän kun näin niin ei voinut kuin hymyillä. Muutan viikon päästä mökille ja haluaisin joka päivä tehdä jotain tällaista vaikka pääportille. Ehkä joku ohikulkija hymyilisi vähän edes.

Silmät ei tahdo enää pysyä auki kun kropan mielestä on jo aamuyö. Ja onneksi pian voikin painua omiin lakanoihin ja taintua. Ehkä kuitenkin haluan vielä tunnustaa, että olen yhä enemmän ja enemmän samaa mieltä herra Alec Baldwinin kanssa: "I’ve been single for seven years and as I get older, I think all I want is to be loved. The world becomes a place where you think, let everyone else have it. Let them all fight over jobs and money … You want things in life that are lovely."

Voi kun elämä oliskin kohtaloa eikä valintoja

http://www.youtube.com/watch?v=tiO3SIOOc_4

Ja sit taas toisaalta....

http://www.youtube.com/watch?v=xEjZrF6Wo9Q

Yllätysvieraat ja yllättävät tunnelmat

Uusi bunga, uudet kujeet. Tai no ei niinkään. Mainiot näkymät riippumatosta.

Tyhjä pää vaivaa edelleen, tai pää jossa ei mikään tunnu menevän mihinkään hyvään järjestykseen. Vaan ehkei semmoistakaan pitäisi surra.. Asiat menee miten menee ja niihin voi yrittää vaikuttaa jotenkin, vaikutusta ei vaan koskaan pysty täysin ennakoimaan.

Pääsin vihdoin saaren toiselle puolelle auringonlaskuja ihailemaan ja olikin aika mielettömät kolme päivää. Uusia tuttavuuksia, vakavia keskusteluja, kortinpeluuta, aamuun asti istumista ja meressä pelleilemistä. Niin ja varas, joka kävi nappaamassa kännykän & kameran (hieman epäilen kyseisen tyypin järjen lahjoja, jätti nimittäin tämän macbookin rauhaan).

Eilen kotiinpaluu paikkaan, jota omistajat kutsuu jo meidän second homeksi. Lämmin vastaanotto jälleen kerran ja kovat utelut siitä, mihin mä oikein olin kadonnut. Matkaseura oli tällä välin vaihtanut maisemia Ko Taolle, joten me nähdäänkin hänen kanssaan varmaan vasta Suomessa. Mutta no drama siis, aivan hyvässä hengessä tämä teiden eroaminen.

Enää tämä ilta ja huominen aamupäivä täällä, sit alkaa kotimatka. Bangkokissa edelleen tarkoitus mennä weekend marketille hamstraamaan kaikenlaista.. Saapa nähdä ennätänkö, junista kun ei ikinä tiedä. Myös matkaliput olisi mahtava löytää jostakin, tai no siis saahan ne printattua mutta näköhavainnot mulla on niistä viimeksi päiväkausia sitten.

En oikein osaa ajatella kotiinlähtöä. Enkä halua. Eikä kai kukaan muukaan halua. Ainakin niin monenlaista korviketoimintoa on jo sen puheenaiheen vähänkään yllättäessä.

Mulla kävi myös äsken kaksi yllätysvierasta tässä bungassa. Toinen tuttu ja toisen olen aiemmin nähnyt vain kaukaa. Toisella oma pullo mukana, maito-sellainen. Hur-jaa. Miten ne näyttääkään niin samalta, ja miten hyvältä & kurjalta voi ihmisestä samaan aikaan tuntua.

Sain tänään aamupalalla vihdoin luettua loppuun myös Khaled Hosseinin A Thousand Splendid Suns. Sitä lukiessa taas hyvin muistuu mielen materian ja henkisten asioiden ero, ja se että mikä sitten loppujen lopuksin onkaan tärkeää.

Parhainta tänään: mun bungan terassin alle on kokoontunut noin 16 kalastajavenettä. Kaikki punaisen-turkoosin-keltaisen-valkoisen kirjavia pikku prutkuja. Hieno näkymä, ja illalla vielä kun ne tuosta yhdessä lähtee valot päällä.. Tänään alkaa joku super-kalastuskausi täällä.

Tyhjää täynnä

Päässä on tyhjää. Hyvällä tavalla pelkästään.

Ja täällä sitä sitten miettii, voisko sellainen tyhjän pallottelu riittää pidemmän päälle. Monestakin syystä, ei nyt vain tämän ihmistilanteen takia. Vaikka toki siksikin, ihan pikkupikkupikkasen.

Mutta siis mitä pidempään tässä on työelämässä ollut, sitä enemmän kunnianhimo on jonnekin kadonnut. Toki tuntuisi hyvältä tehdä jotain tärkeää, mutta nykyään tuntuu yhä enemmän, ettei sen tärkeän tarvitse olla mitään hullun isoa.

Ehkä joku pienempikin työn kanssa tuskailu riittäisi, ehkä voisi käyttää energioitaan johonkin muuhunkin kun työasioiden funtsimiseen.. Tämmöiseen tyhjyyteen ehkä? Mutta mitä sillä sitten oikeastaan tekisi?

Tällä lomalla oli tarkoitus kirjoitella vähän enemmän mutta nyt aika onkin mennyt näiden käytännön asioiden funtsimiseen ja olemisen järjestelyyn. Ja mietinnät ei ole ihan koko ajan keskittyneet siihen, mikä olisi parhainta nyt vaan siihen, mikä olisi parhainta ja kelle ja miten.

Nyt just on sellainen olo taas, että kyllä duunilla pitäisi olla merkitys. Vanhassa työssä sitä oli reilusti enemmän kuin tässä nykyisessä (vaikka nykyisestäkin sitä löytäisi jos siihen olisi vähän aikaa keskittyä). Ja semmoinen merkitys tuntuu yhä tärkeämmältä.

Onkohan portilla räpiköinti muuttumassa merkityksen etsimiseksi? Kääk.

Karkumatkalla

Eilen paikallisella Ibizalla, rannalla jossa myydään ämpärikaupalla viinaksia. Ei tee mieli tanssia, tekee mieli istua jollain ihme kaivonkannella höpisemässä tuntikaupalla..

Tänään aamulla pakomatka paratiisista paratiisiin alkoi. Ollaan oltu perillä nyt muutama tunti, eilen läpi yön bailannut rantabeibe jäi vanhoille kulmille ainakin nyt vielä toistaiseksi.

En kestä kun on niin kivaa nyt. Kiva maanis-depressiivisten loma tämäkin...

Suuria ajatuksia pienessä päässä

Nousuvesi ja tuntuu helpolta unohtaa
laskuvesi ja kaipaan niin että olen murtua
kun pinnan alta kutsut minua
sukellan ja huomaan mikään
ei ole kuin kuvitelmissa
Regina: Terveiset päiväntasaajalta (kaikki sanat täällä)

Miten elämän tahti voi olla samaan aikaan unettavan verkkainen ja niin nopea, ettei pysy perässä? Ja miten nousuvesi ja laskuvesi vaihtuukin niin jyrkästi?

Eilen sain maailman onnellisimman näköiseltä mieheltä tiedon, että voitaisiin nyt sitten kuitenkin lähteä yhdessä karkumatkalle kahdeksi-kolmeksi päiväksi. Ilmeisesti auringonlaskun puolelle saarta tekisi mieli, voitaisiin sitten olla aivan über-romantische.

Mulle iski kuitenkin eilen valtava epäusko kaikkeen, enkä oikeastaan ihmettele moista, kaiken tämän jälkeen. Jos tässä jo jotakin on tähän mennessä oppinut niin ehkä hetkessä elämistä taas ainakin - on turha murehtia tulevaa kun kaikki sataa muuttua puolessa tunnissa.

Paljon olen miettinyt sitä, kuinka paljon on oikeus ravisuttaa toisten ihmisten maailmaa. Jos ei ole tietoa siitä, mitä voisi olla, voi olla loppujen lopuksi tyytyväisempi kuin sitten jos tietää, että parempaakin olisi olemassa?

Ehkä vähän hankalasti asetettu kysymys.. Tarkoitan siis sitä, voinko näyttää mitä kaikkea esimerkiksi ihmissuhteeseen voisi kuulua, mitä kaikkea hyvää siitä voisi seurata ja kuinka paljon hyvää oloa, vahvuutta ja voimaa hyvästä suhteesta voisi saada?

Koska jos näytän sen, tai mun kautta saa edes vilauksen siitä maailmasta, on mahdollisuus että kaikki muuttuu toiselle vielä hullummaksi. Tajuaa tähänastista paremmin sen, mistä on ollut jo ehkä pieni aavistus.. Jaa-a. Vastuutaan joutuu aika lailla miettimään.

Oi mutsi mutsi, ja muutama hikipisara

Aika monesti reissun tunnuslauseena on ollut Mutsi pakotti, ja kaikesta ihanasta on aina voinut syyttää äitiä. Nyt on parina päivänä käynyt mielessä että oi mutsi mutsi, jos tietäisit.. Taitaa olla parempi näin.

Tänään on jo niin kuuma, että on parempi pysyä riippumatossa ja odottaa tuulenvireitä. Päivän soundtrack on mennyt Ella Fitzegeraldista Billie Holidayn biiseihin ja sieltä sit taas Amy Winehouseen. I love Spotify.

Niin kuin rakas synttäri-kohtalotoverini tietää, ei ole skorpionin elämä tasaista. Ja nyt viime päivät on menty jo tähän rytyytykseen tottuneellekin aikamoista kyytiä. Helpointa olisi lähteä mutta monestakin syystä en tee sitä - nyt vaan tuntuu siltä, että tänne jäämisellä on joku syy. On se sitten oma kasvun paikka tai jotain muuta.

Matkaseurani oli lukenut jokin aika sitten ikään liittyvästä porttiteoriasta, siis siitä että näillä kieppein ihminen astuu portista, jonka jälkeen elämä on vähän toisenlaista. On se sitten ihan vain tavallinen tasaantuminen, lapset, puutarhanhoito, vanhempien hoivaaminen tai vaikka lemmikkieläin. Ja ollaan todettu itse räpiköivämme siinä portilla kaikin tavoin, vähän lapsellisesti ja naurettavastikin.

Nyt olen aika läheltä seurannut yhtä kolmatta räpiköintiä. Hurjaa, hurjaa. Ja kun asioista puhutaan niin eri mittakaavoissa kuin meidän maailmassa.

Eilinen oli kaikesta tästä huolimatta (ja osaksi ehkä juuri tämän takia, jaettu räpiköinti tuo myös lähemmäksi) aivan mielettömän hyvä päivä. Paettiin maailmaa The Beach -leffan maisemiin ja käytännössä kuljettiin koko päivä täydessä symbioosissa. Paljon puheen lisäksi mielessä hetkiä, jotka tulee pysymään pitkään.

Yhtäkkiä on hieno jakaa jonkun kanssa myös epävarmuutta, hämmentyneet katseet ei hämääkään niin kuin yleensä. Olisin niin toivonut että se laiva olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi ajelehtimaan sinne ulapalle.

(Kaikki on siis hyvin, älkää huoliko. Tää juttu on käytävä läpi ja se tekee mulle hyvää.)

Lusikka kauniiseen käteen

Siinä oli syynsä, että kuuntelin SMG:n vihellysbiisiä paljon ennen tänne tuloa. "Kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi," tai jotain sinne päin.

Neljä yötä täällä ja asiat enemmän kuin vähän sekaisin, mun päässä ja Zenin elämässä. Aina välillä sitä unohtaa olevansa aikuinen, kuten tänne tullessa. Ja sitten ollaan yhtäkkiä syvissä vesissä.

Teitä kait muutama ihminen tätä lukee. Lyhyesti sanottuna että Zenin vanhat ihmissuhteet kummittelee, tai edes kummittelee vaan aiheuttaa paljon kaikkea.

Vaan niinhän se on, että yleensä asiat ei mene niin kuin odottaa ja toivoo - eikä se mua oikeastaan yllätäkään. Meni vaan niin paljon möngemmäksi tämä juttu kuin piti.

Parhainta nyt? Ajatus siitä että tän on taas pakko viedä mua jonnekin, on vaan pakko. En usko, että kohtalo olisi muuttunut sattumaksi vaan tarkoitus tälläkin on oltava. Ehkä jo seuraavan palmun takana, who knows?