Varoitus: kirjoitus sisältää pateettista vuodatusta. Soundtrack-suositus, tai vaatimus on Yonan Uusi Sävel, joka löytyy ainakin täältä MySpacesta.Kuuntelin aiemmin tänään pitkästä aikaa Yonaa. Ikuisuuksiin oikeastaan. Ja tajusin, että takana taitaa olla elämäni toistaiseksi pisin vuosi, hyvässä ja pahassa.
Sen huomaa jopa täältä Bloggerista. Viime vuonna ei pystynyt edes kirjoittamaan, se tuntui oikeastaan ihan mahdottomalta. Ja ne tekstit, joita sai aikaiseksi, jäivät aika puolivillaiseksi. Ei sillä että täällä nyt olisi tänä vuonna alkanut joku hullu verbaalinen ilotulitus - joku toipuminen on kuitenkin selvästi käynnissä.
Olen oikeastaan aika varma, että vuonna 2010 tuli kärsittyä elämän ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen burn out. Oman väsymyksen, innottomuuden ja valottomuuden tajuaa oikeastaan vasta nyt, ja myös sen kuinka monessa ei pystynyt keskittymään kuin itseensä (jos siihenkään).
Ja sen tajuaa myös siitä, että niin moni viime vuonna tapahtunut asia itkettää nyt, jos uskaltautuu ajattelemaan. Ja vielä paremmin siitä, että ajatus paremmasta itkettää vielä enemmän.
Viime keväänä pyörin mökillä ja kuuntelin Yonaa tauotta. Kylmät kevätpäivät, jolloin ei uskaltanut edes katsoa peiliin, oma heijastus ikkunasta oli jo vähän liikaa. Liikaa oli myös väsymys ja pettymykset, ja se yleinen voimattomuus jonka yli päivästä toiseen rämpi ja suorittamalla suoritti niitä mukaviakin asioita.
Kummaa on myös se, kuinka montaa asiaa en viime vuodesta edes muista.
Mutta, parhainta nyt on se, että olo on toinen, vihdoinkin. "Soi sävel ajaton ja uus, ja se sulamaan saa tämän routaisen maan, väistyy toivottomuus."
