Letters of Note

Joku Warholin piirustelu. Voi noutaa respasta.

Tänään löytyi hieno saitti, Letters of Note. Ideana on kerätä kiehtovia kirjeitä, postikortteja, sähkeitä, faxeja ja muistoita.

Esim. jollekin Andy Warholille osoitettu kirje NY:n MoMA:sta päättyy mahtavaan PS-osioon: "The drawing may be picked up from the museum at your convenience. " Piirustustekele on nimeltään The Shoe.

No horror-scope

Sain tänään kesken työpäivän viestin synttärikaimaltani, jonka kanssa usein jaetaan näitä planetaaristen liikkeiden aiheuttamia aaltoliikkeitä. (Ja jep, uskoni astraalikiviin ja sellaisiin on olematon mutta empiiristen tutkimusten perusteella olen varma, että horoskoopeissa on perää.)

Viesti sisälsi parhaita uutisia pitkään aikaan. "Skorpparin rakkausjakso alkaa 8.11. Sitä ennen jo alkaa mennä vitun hyvin työrintamalla. (Manninen/Eeva)"

Jo tässä on kaikenlaisessa ahdistuksessa ja murheen alhossa heiluttukin. Työmotivaatiokin ollut vähän hukkateillä, tai ainakin tuloksellisuus. Siihen tosin jo näkynyt parannusta tällä viikolla - mikä taas kerran osoittaa astrologian paikkansapitävyyden.

Ja jep, päätelkää itse kuinka tosissani olen. ;)

Lihaksia ja viuluja ja kitaroita

Pablo Ateneumissa - sinnekin vielä olis ennätettävä.

Hengähdän kotona hyvissä hyvissä fiiliksissä. Takana hyvä viikonloppu ja eilen oli vielä ihan kuin sunnuntai vaikka olikin jo maanantai. Safkaa ja ajatusten selvittelyä, tai kartan hakemista oikeastaan.

Edessä vilkas loppuviikko. Huomenna A-murun kanssa On the Rocksiin (piiiiiitkästä aikaa, viimeksi olenkin tainnut siellä piipahtaa surullisenkuuluisan motoristin kanssa), ohjelmassa ensin Comedy On the Rocks ja sitten Chisu.

Viimeksi taisin olla stand upia katsomassa keväällä Manalassa, jossa jouduttiin yllättäen huuteluväleihin artistien kanssa. Onneksi seurani on jo tänään ollut rentoutumassa, ehkei siis ajauduta vetämään vaarallisia päivädrinkkejä, jotka lietsoisi isompaan huuteluun.

Torstaina Aleksanterin teatteriin katsomaan kun Tero Saarinen tanssii Carolyn Carsonin koreografian Blue Lady (Revisited). En ole nähnyt Teroa lavalla pitkään aikaan ja tuntuu mahtavalta mennä uppoutumaan salin punaisiin tuoleihin ja katsoa täydellistä liikettä.. Mielestäni Teron tanssi on kauniimpaa kuin hänen omat koreografiansa.

Huippua myös löytää itsestään se fiilis, että hinkuu esityksiin ja haluaa altistaa itsensä eri vaikutteille. Johan tässä puolitoista kuukautta menikin edellisestä rupeamasta toipuessa.

Terosta ajattelin jatkaa vielä Bellyyn Klasariklubille, siellä Meta4 ja ohjelmassa "Szymanowskin romanttista hehkua ja bulgarialaista folkkia Bartokin tapaan". Niin ja yllätyskin. Hupaisaa mennä sinne ja nähdä tuttu bändi taas heille kotoisassa ympäristössä - mieleen tulee väistämättä se toukokuinen päivä kun pötköteltiin Tikkasen Antin kanssa kaupunginjohtajan vastaanottohuoneen pörröisellä matolla, se taisi juuri silloin jotenkin tuota Szymanowskia analysoida.

Olin muuten juuri silloin palannut Thaikuista. Ja käynyt Pikku-Roban poliisiasemalla raportoimassa varastetusta kännykästä & kamerasta, ja ostanut kauppatorilta kassillisen yrttejä ja tomaatteja. Niistä se rosmariini on nyt tuolla keittiön ikkunalaudalla ja laventelit rapussa.. Saapa nähdä jaksavatko ensi kesään ja kestävätkö mahdollisesti yhden Thai-matkan tässä välissä.

Klasariklubille yritän houkutella yhden söpöstelevän pariskunnankin mukaan - tuntuu että nyt pitää saada nähdä, että sellainen on mahdollista.

Perjantaina (jos ei ole muuta, eli rentoutumista Ysissä) jatkuisi vähän sama meininki Ateneumin Tablo-ravintolassa, jossa on Picasso-musaklubi. Jarmo Saari ja Laura Hynninen vieraanaan Atte Kilpeläinen, joka siis soitaa myös Metukoissa. Ja siitähän voisi mennä vaikka lasilliselle. Toivoisin, että siinä vaiheessa mulla olisi kahdenkin A:n kanssa vähän kilistettävää!

Klasari vaihtuu viimeistään lauantaina norjalaiseen kitarointiin - Ane Brun palaa Helsinkiin ja menen Tavastialle Herttoniemen raukeitten leijonien kanssa. Loistavaa, uskon että keskittymiskykyni keikkaan on tuhannesti parempi kuin elokuussa. Tuhansista eri syistä. Nyt just kuuntelussa So you did it again. Oops.

Kirjakorkkaus

Kävin tänään kirjamessuilla, viinimessuilla, ruokamessuilla ja musiikkimessuilla - eikä mukaan tarttunut juuri mitään. Kirjahamsterille kunnioitettava saavutus!

Hillittyä ostokäyttäytymistä saattoi edesauttaa Anna Gavaldan uusi kirja, joka vielä odottaa korkkaamistaan. Pääsin osaksi erästä kirjakerhoa ja tämä olisi ensimmäisenä lukuvuorossa. Ei pöllömpi valinta, Gavalda kuuluu suosikkikirjailijoihini.

Lukulistalla tällä hetkellä myös Edgar Allan Poen kootut, Paavo Lipposen muistelmat, Kjell Westön uusin ja Hanif Kureishin Lähtö ja neljä muuta tarinaa. Viimeksi mainittua hiplasin tänään useampaan otteeseen Messukeskuksessa. Takaliepeessä oli joku takaraivoon jumittamaan jäänyt lainauskin.

Musiikkimessuilla sain esimakua Chisusta, jota olen menossa myös keskiviikkona fiilistelemään. Uskoisin, että hyvä ilta tiedossa.

Mielessä oli tänään myös rauhaa, jota ei ole taas hetkeen ollut. Ja sitä tuli lisää illalla kun sylissä oli kuusi päivää vanha pikkumies. Siinä menee aika nöyräksi uuden elämän edessä.

Sängyistä ja sohvista

Erik de Nijs

Voiko tää toimia? Tai siis voiko olla oikea? Jos niin mä HA-LUUN! Kumpulaan!

Viime viikonloppuna äiti & isä kävivät Kumpulassa vähän ex tempore -kääntymässä, tai no ehkä se nyt kuitenkin oli jonkun verran suunniteltua kun oli peräkärrykin mukana. Sinne kipattiin aika paljon jätesäkkejä, parit lipastot tuunausta varten ja myös se siellä mua pari kesää palvellut runkopatja.

120 cm leveä sänky on mukava joo mutta ei lattiaremontin keskellä. Ja kun siihen ollaan heti keväällä ryhtymässä, oli fiksua roudata jättiläiskaluste pois tieltä. Eikä se ole nyt sitten takaisin tulossa vaan koitan keksiä jotakin vähän sirompaa.

Niin, no sitten ei vältsysti hirmusti yövieraita majoiteta.

Tossa sängyn pois heittämisessä tiivistyy paljon sellaista, mitä joutuu usein miettimään. Kuinka paljon mulla on varaa jossitella? Onko siitä mitään hyötyä?

Olisinhan mä sen sängyn sinne voinut jättää, ja kuvitella että ensi kesänä vietän siellä romanttisia öitä jonkun ihanan miehen kanssa. Jumittaisin sen tarpeettoman ison sängyn kanssa ihan vain siitä ilosta, että JOS sittenkin... My ass, not gonna happen. Eikä sellaista kannata jäädä odottamaan - ei voi valintojaan tehdä sillä perusteella, että petailee jotakin ihmissuhteen todella teoreettista mahdollisuutta.

Siksi pitää valita työnsä, vapaa-aikansa, elintapansa, matkakohteensa, jääkaappinsa sisältö, alusvaatteensa, päällysvaattensa, hiustyylinsä, hajuvetensä ja KAIKKI MUU niin että on itse niihin tyytyväinen. Ei voi rakennella toisten varaan tai tehdä valintoja jotakin kuvitteellista tyyppiä miellyttääkseen.

Miten voikaan yhdestä sohvakuvasta yhtäkkiä tämmöinenkin avautuminen lähteä? Helposti.

Kuvan sohva on vielä huomiseen asti näytillä paikassa nimeltä Utrecht Verplettert, osana Hollannin Design Weekiä. Sen on suunnitellut Erik de Nijs ja inspiraationa on olleet matkat (ylläri), koti-ikävä ja turvan/lohdun (comfort) tarve silloin kun on kaukana kotoa.

(Loppukaneettina - tästä jatketaan toiste - miksi mulla on usein kaukana niin paljon parempi ja turvallisempi olo kuin täällä?)

Inhale, exhale

fffound.com -> suzywire.tumblr.com

Parhainta tänään on se, että huominen on uusi päivä. Tämä ei toistu, jotain tapahtuu huomenna toisin.

Ehkä voin jakaa jonkun jutun, kohdata jonkun ihmisen.

Isoja juttuja, vaikkakin tosi pieniä fyysisesti

Eilen aamulla tuli uusi kaveri tähän maailmaan. Ja parin kääpiön elämä tais muuttua aika lailla. Ei muuta kuin hymyjä Tikkarille ja vanhemmille.

Elämä on lyhyt

http://www.youtube.com/watch?v=qAD7iQaZvdI

mä mietin
elämä on lyhyt
mutta onko vielä koskaan kukaan löytänyt
sitä mitä hän on etsinyt

Kehuja taskun pohjalta ja muualta

Löysin tänään yhden festarielämää ja paljon muutakin nähneen takin taskusta lapun, jossa oli kehuja. Hymyilytti aika reippaasti, etenkin kun luulin vain tyhjentäväni roskia. Viestin kirjoittajaa voi arvailla - lämpimiä ajatuksia & hymyjä lähtee salaperäiselle päivän piristäjälle.

Kehuja tuli paitsi taskusta niin myös ihan livenä, Kumpulan väet oli ihan tyytyväisiä netin sisältösuunnitelmaan. Ja muutenkin paltsu meni hyvässä hengessä, ei mitään meikäläisten tai muiden juniorien opettamista tällä kertaa.

Kello tulee kymppi ja mä notkun toimistolla vielä, hohhoh. Hassua, että tää on tänäkin vuonna parin kuukauden verran ollut enemmän sääntö kuin poikkeus - ja nyt kun tätä tekee pitkästä aikaa (firishommien vuoksi, ei sentään oikeiden töiden tähän vuodenaikaan) niin tuntuu ihan oudolta. Oikeastihan tästä vasta yksi työpäivä alkaisi, jos vaikka maaliskuuta elettäisiin.

Soittaispa A, pääsis lasilliselle!

Mopot ja autot ja planeetat

Sähkö-Trabant

Mä olen vähän miettinyt autoja. Ja moottoreita. Ja bensaa ja sähköä ja maailmanloppua. Ja maailman tulevaisuutta. Omaa siinä sivussa.

Joku aika sitten vietin ihan super-illan, johon sisältyi muun muassa vanhoilla autopelikorteilla pelaamista. Niillä samoilla, jotka joskus löysin vanhojen lelujen joukosta maalta vanhasta talosta ja joista teetin sittemmin veljelle joululahjaksi T-paidan (joka oli varmaankin sen multa saamista lahjoista all-time-favourite).

Niitä iltoja vaan kaipaisi jotenkin enemmän. Että voisi olla rauhassa ja voida hyvin ja kikatella ja juoda vähän punaviiniä. Mikä siinä onkin, että tää mun elämä vaan ei tunnu menevän niin - aina joku menee jotenkin hassusti ja sitten loppujen lopuksi päädyn notkumaan siellä Lostarissa. (Ei Lostarissa mitään vikaa ole, tai no ehkä on vähän, etenkin se että siellä haisee paha, mutta kun haluaisi jotain muutakin.)

Seikkailin äsken blogeissa ja päädyin lukemaan yhden tyypin juttuja viimeaikojen viikonloppujen karkumatkoista. Ja sain ihan hirveän kateellisuuskohtauksen. "The boy and I took an end of Summer trip to the dunes on the Central Oregon Coast." Mä haluun kans. En Oregoniin, mut kesänlopettajaismatkan jonkun pojan kanssa. On vaan vähän kaukainen se haave.

Houkuttelin tossa aiemmin illasta yhtä poikaa mun kanssa reissuun. Tai no poikaa ja poikaa, mun tulevaa aviomiestä - jos ei parempia löydetä. Sillä meni jotkut omat Aasia-suunnitelmat mönkään ja masenteli tänään niitä meininkejä. Ehdotin yhteistä joulu- ja uusivuosimatkaa Vietnamiin, se voisi ajaa mopoa ja mä voisin järjestää unohtumattomat pyhäpäivät. Lupasin myös olla häiritsemättä sen tyttöjen vikittelyä, se kun nyt taitaisi olla sille suuri osa matkaa kuitenkin.

Enpä usko että suurta innostusta herätti sekään vokottelu. Ite pitää sitä mopoa opetella ajamaan, prkl. (Olen tosin tainnut lupautua ajamaan mopokortin Lontoossa, tähän liittyy hämäriä hetkiä Ysin pöydässä muutama viikonloppu sitten. Vasemmanpuoleisen liikenteen opettelu olis tietty kyllä hyödyllistä mutta muuten idea ei kuulosta musta ihan hirmu hyvältä. Jotenkin tulee Bridget Jones mieleen. Läskeimmillään.)

Sähkö-Trabant sattui mun silmiin äsken. Mulla on lapsuudesta johtuva outo viehtymys itä-autoihin - meillähän oli Wartburg kun mä olin pieni ja sittemmin olen haaveillut muun muassa loppuun asti tuunatusta Ladasta. Mutta toi sähkö-Trabant ratkaisisi kaiken, sekä tämän oudon fiilistelyn että huonon omatuntoni! Tuotannossa 2012 vasta kait.

Tänään erityisen hyvä mieli siitä, että tapasin erityisen hyvän tyypin töissä. Ja sitten myöhäisten päikkärien jälkeen jaksoin tehdä vielä Kumpulan uusien nettisivujen sisältösuunnitelman - siihen yksi tuttu jo ehti heittää että eihän se ole homma eikä mikään mut on se kuitenkin. Visuaalisesti niistä ei varmaan ihmettä seuraa mut haluisin tehdä niistä sellaiset, että sieltä oikeasti löytäisi jotain ja niistä olisi hyötyä. We are on that road.

Ja dear A povasi jo eilen, että masennuskierre on katkeamassa. Planeetat menee siihen suuntaan kuulemma. Sitä odotellessa.

Valoa pimeään

Mä luulen että SE on tässä. Lamppu Organelle Designista. Maksaa Etsyssä 300 dollaria mutta ehkä tämän voisi yrittää jotenkin pakottaa jonkun myös väkertämään? Ei voi olla kovin vaikeeta. ;)

Lasiesineitä syksyn ekana räntäpäivänä

Heffer Pitcher

Unsealed glass bowl

Kahvia odotellessa ei pysty vielä töihin. Googlailen kaikenlaista ja löysin yhden mahtavan kaupunkitila-installaation ensi festareille ehdotukseksi. Sitä en nyt kuitenkaan jaa tänne.

Samalla törmäsin amerikkalaiseen nettikauppa Chiassoon, joka lupailee free shippingiä (US only, tietenkin) ja kaikenlaista. Hauskoja tuotteita.

Mulla on noita pusseista maljakoiksi muodostuvia juttuja ollutkin, mutta tossa kyse ei ole kokoontaittuvasta mallista vaan ihan lasiesineestä. Hieno. Ja toi utarehomma nyt taas vaan yllättäen sopii meikän huumorintajuun.

Aikuisten Mouk

Guillaumit

Fiilistelin joskus Mouk-hahmoa ja siihen liittyviä oheistuotteita. Näistä Guillaumitin töistä tuli ihan ensimmäisenä Mouk mieleen, ja sitten kun katseli näitä tarkemmin niin tuli todettua, että ei ehkä ihan lapsille, kaikki ainakaan.

Siistejä! Ai laik.

The soundtrack of my life

I ♥ Spotify.

Paria levyä on soitettu alusta loppuun tiheästi nyt alkusyksystä.

Billie Holiday – Golden Voices

The Revolution presents – Revolution

Seu Jorge – America Brasil

Various Artists – Thank You For the Music

Starlite Unlimited – Starlite Unlimited Plays Music From The Tarantino Movies

******

Lyriikkatasolla mennään tässä

Ane Brun - To Let Myself Go
The Rolling Stones - Play With Fire
The Clash - Should I Stay Or Should I Go
PMMP - Lautturi
SMG - Näin minä vihellän matkallani
Lily Allen - He Wasn't There
The Sounds - Hope You're Happy Now
Husky Rescue - City Lights

******

Tonight - under light

Would you be my friend for a while
Would you please pretend that you don't lie
Would you keep me warm if the sun won't shine
Tonight - under the city light

Would you be my guide if I am shy
Would you do me things that I don't mind
Would you give me ride that I can fly
Tonight - under light

Would you treat me right if I am kind
Would you like me more if I can smile
Would you set on tears if I start to cry
Would you take me there last one more time
Tonight - under light

Would you keep me warm if the sun won't shine
Tonight - under the city light

Satan

Kuva Julie Maillard

Huhhuuu. En voi lopettaa tän tuijottamista.

Yksi hyvä ystävä sanoi tänään, että onpa aikuisen näköinen lapsi. Siksiköhän mä tästä tykkään, ei näytä vauvalta vaikka onkin?

Toinen sanoi, että näyttää ihan buddhalta.

Musta vaan aivan sairaan kauniilta.

Niin eri lähtökohdista tässä räpiköidään, ei voi mitään. Ystävien lapset ja tämä kaiffari on aika eri asemassa kun mahdollisuuksia miettii. Toisaalta, pikkupirun ja siskonsa meiningit on myös aika epätasa-arvoiset.

Kuvia kun katselee niin ei voi muuta kuin miettiä mikä olisi hälle parasta. Ja tietäähän sen. Sille riittää nyt vielä aika pitkään ihan "pelkkä" rakkaus. Se, että on turvallisia sylejä ja kannustavia hymyjä.

Sen ei pitäisi joutua aikuisten peleihin nappulaksi eikä todistaa asioita, joita on jo tähän mennessä todistanut. Sen pitäisi pystyä luottamaan ja olemaan pelkäämättä lähipiirin mekastusta. Sille pitäisi jollain olla rajattomasti aikaa.

Jonkun on opetettava sille kalat ja futis, kuinka tehdään riippumatto ja miten kaikki pelit voitetaan. Niin, ja se tulenpyöritys. Siitä tulee vielä ällistyttävä.

Pitää mennä halaamaan ne yhdet Hollolan kääpiöt ihan pian. Niille mä pystyn antamaan jotain, mitä kaikki noi nappulat tarvii.

Valashälytin!

Emily Andersonin Sneak Peak Design*Spongessa

Need I say more? Valas! I want it.

Pistät avaimen lukkoon

Uusi koru.

Se on se Putron Samuli semmonen yks veijari.

Monia juttuja liittyy niihin biiseihin joita se on Zen Cafelle väsännyt. Jotain levyä kuunneltiin joskus töissä lähes vierekkäisissä työhuoneissa ja mesetettiin biisien sanoja - aika teinix mutta minkäs teet jos sanat menee katseet tuntuu selässä ja pikkujouluista on viikko. (No ei ne tainneet olla pikkikset siinä vaiheessa vuotta mutta jotain pahennusta oltiin taas aiheutettu.)

Sittemmin kyseisen ystävän kanssa on biisien tahtiin itketty ja erottu ja ihastuttu ja pöllöilty ties mitä. On heiluttu keikoilla ja ajauduttu yhdellä lähes tappeluunkin (Valkeakoskella, kuinkas muuten). Taxin logiikkaa mietitty, eikä sitten ikinä kehdattu siitä kysyä - edes niillä jatkoilla.

Tänä kesänä seisoin Samulin vieressä Huvilan vikalla keikalla ja mietin että mitähän mies mahtaa tykätä. Etenkin Laurien & Loun vetäessä And I pretend that you love me / And you pretend that you care / And I pretend that I'm happy / And you pretend that you're there / The lost art of conversation.

Mitenköhän se onnistuu tavoittamaan muutamalla sanalla jotain sellaista, joka liikuttaa niin montaa? Koska enhän mä yksin sen ajatuksen kanssa ole, että biisien sanat osuu aika tarkasti.. En todellakaan.

Eilen syysmyrskyssä tuntikausia kurahousuissa heiluessani toivoin että kaupunki olis kadonnut ja minä sen kanssa ja tänä aamuna mietin että keskusta on arkisin huono paikka lyyhistyä. Aamu ei siis mennyt vahvimmissa tunnelmissa... Mutta kyllä se siitä lähti, etenkin kun muisti palauttaa mieleen, että mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen.

Ja ainahan on se vaihtoehto, että juon pullon viinaa, oon baarissa neljään ja kävelen grillille. Katu on lehtien peittämä, asfaltti märkä ja kiiltävä. Tämä on syksy.

En tiä, nyt just soi päässä alla oleva. Vähän alamäen meininkiä mutta älkääpä säikähtäkö, ei se sitä ole. Olo on nimittäin sekopäisen levoton ja vähän irti, jotenkin toiveikas ja hyvä. Näin tänään ihmisiä joista en ollut nähnyt vilaustakaan pitkiin aikoihin. Mieletöntä miten toiset muuttuu ja niiden tukat muuttuu ja niiden lapset kasvaa ja ne näyttää onnellisilta ja varmaan onkin sitä.

Halua et
Sait niin monta kertaa pettyä
Murheen likapyykkiin vettyä
Nyt kuivahdat

Pahoittelet
Suhteen kierrettä ja kulkuja
Rakkaudessa kun ei sulkuja
Harrasteta

Pistät avaimen lukkoon
Ja se narahtaa
Aivan kuin suruaan sois
Tunnet viileän tuulen
Kun se kasvoillesi käy
Ja varisee pois

Yritä et
Tahto riitti oman aikansa
Kesti paljon tuplas taikansa

Pahoittelet
Annat illuusion kaatua
Romanttiseen multaan maatua
Ja tallaantua

Niinpä sinä menet
Ja sä menet, ja sä tulet
Oli kaipaus jäänyt porstuan penkille
Niinpä sinä menet
Ja sä menet, ja sä tulet
Oli haaveiden kaiku kiertynyt lenkille

Niinpä sinä menet
Niinpä sinä tulet
Rakkaus seisoo ikkunalaudalla
Haet pois sen
Haet pois sen
Haet pois

Kumpulan Strömsö

Loma on tainnut tehdä terää. Tänään aamulla päässä oli jo päivät onnellisesti sekaisin ja olokin alkaa olla aika levännyt jotenkin. Vaikka kiirettähän tässä on pitänyt, melkein yhtä hoppua kuin eläkeläisillä Hollolandiassa.

Aaltoileva viikko takana, planeetat vissiin taas kummassa asennossa. Tai oikeastaan kosmisen kaiman kanssa mietiskeltiin tänään, että taitavat olla jumahtaneet asemiinsa. Saapa nähdä mitä nyrjähtää ja miten, kun tää tästä taas johonkin liikkuu...

Hyvä mieli aamulla ja pitkin päivää. Kumpula alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla talvea ajatellen. Tänään parinkin ystävän avulla kaiveltiin kuoppia ja nakuteltiin keppejä hakkeeksi. Päivän kuningasidea oli muurin rakentaminen, pohjatyötkin sitä varten on jo tavallaan aloitettu.

Ei kovin syvällinen olo, kevyt vain. Josko vaikka vähän punaviiniä ja sitten ihmisten ilmoille. Olis super harhautua tänään jonnekin hyvään.