Sattuu, ja kuuluukin sattua

ffffound

Reggae on pahasta

Se on pahasta etenkin kroonisesti kaukokaipuiselle ihmiselle. Erehdypä kuuntelemaan hetkeksi ja mielen täyttää samantien aavistus siitä olotilasta, jonka voi joskus saavuttaa.

Tää kantsii ensin avata toiseen ikkunaan soimaan. Aiheuttaa samoja tiloja vaikka on suomeksi.

Suihku auringon päivällä lämmittämän veden alla, veden joka tuntuu kylmältä vaikka onkin ihan lämmintä. Riepuun kietoutuminen ja raukea hetki omalla terassilla Chang kädessä. Chang, joka tuntuu lämpimältä vaikka onkin kylmä.

Aamu, jolloin herää aaltojen ääneen ja viipyy silkkimakuupussin alla vielä hetken. Ihan liian pienessä t-paidassa köpöttely hakemaan aivan liian vahva kahvi, joka laittaa välittömästi vatsan sekaisin.

Hiekka bikineissä. Bikinit jotka ei koskaan kuivu täysin. Bikinit joita vaihdetaan pari kertaa päivässä jottei tule tyhmiä rajoja. Bikinit jotka karkaavat liian isoissa aalloissa. Auringolta tuoksuva iho.

Pimeä ilta, jonka hiljaisuuden katkaisee ensin kaskaiden valtava säksätys, joka päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin. Uusi hiljaisuus, jonka katkaisee lähibaarin kovemmalle käännetyt stereot. Letkeä rytmi joka pistää väkisinkin hymyilemään. Lyllerrys rannalle ja kuun tuijottelu, niin että jalat on haudattu päivän jäljiltä vielä lämpimään rantahiekkaan.

Suoraan ylhäältä paistava aurinko. Selällään kelluminen ja suolavettä naamalla. Vieressä hyppäävä kala.

Päivät, jotka eivät vaan koskaan lopu. Ja loppuvat kuitenkin ihan liian äkkiä.

Tulis jo kesä ja kannut!

On tuntunut jotenkin mahdottomalta kirjoitella viime aikoina. Toipilasajan toimettomuus on maksimoitunut lähes täydelliseen apatiaan. Monena iltana olen yrittänyt herätellä itseäni miettimään hyviä juttuja, mutta niitäpä ei ole nyt jotenkin tullut.

Ei niin, että olisi jotenkin masentunut olo. Vaan ei vain ole jaksanut ajatella mitään. Kunnes äsken hampaita pestessä innostuin - S-ystäväiseni kyseli eilen juomakannu/booliohjeita ja tajusin, että nehän tänne pitää koota. Aina ne on hukassa ja aina niitä tarvitaan!

Mikä olisikaan mukavampaa kuin tulla aamu-uinnilta maauimalasta ja nähdä taas naapurit lungisti omalla aurinkoisella pihalla aamiaistouhuissa. Hienoja hetkiä viime kesänä, kiitos siitä naapurin kääpiöille. Ja radiopuhelimille.

Mutta, asiaan.

Maukan parhaat kannut

Äidin lepyttelyjuoma on ehdoton suosikkini kaikista. Tämä taidettiin joskus esittää Köyhät Ritarit -ohjelmassa. Meri-Tuuli Lindström tätä teki, itse kokeilin joissain juhlissa ja tykkäsin. Ginger Alea tulee maisteltua aivan liian vähän! (Ylhäällä olevassa kuvassa juomassa lilluu myös tähtianiksia, vaikkei niitä ohjeessa ole. Kauniita ovat, mutta suosittelen liottamaan ja/tai huuhtelemaan niitä vedessä 2-3 tuntia ennen juomaan laittamista - muuten juoma maistuu aivan anikselle, eikä se ole tämän drinksun tarkoitus.)

Vaalea sangria on toiminut myös hyvin. Vaatii vähän enemmän valmisteluja mutta on sen arvoista. Olen tainnut tehdä tätä juhlien varalle niin, että sekoitin ensin erilliseen pulloon (tai rehellisyyden nimissä ehkä useampiin 1,5 litran pulloihin) valkoviinin, appelsiinimehun, brandyn, greippien mehut ja sokerin. Greipit kuoritaan ja hedelmäkalvot irrotetaan, nätit greippipalat erilliseen astiaan odottelelmaan ja mehut tosiaan tuonne muiden ainesten joukkoon. Meloni kuutioina erilliseen astiaan odottelemaan myös. Sitten vain juuri ennen tarjoilua sekoitetaan alkoholillinen sekoitus + vichy + hedelmät + minttu + jäät. Nam!

Suhteet tässä: 2 plo kuivaa valkoviiniä, 4 dl appelsiinimehua, 2 dl brandya (tai konjakkia), 1 dl sokeria, 2 pikkupulloa vichyä (= 0,66 l), 3 greippiä, 1 hunajameloni, minttua & jäitä.

Vihreä aperitiivi toimii myös kannuittain. Mikäpä ei? Tässä ainekset kannattaa sekoittaa toisiinsa vasta tarjoiluhetkellä. Omenat viipakoidaan ohuiksi viipaleiksi, samoin kurkku ja lime. Ja sitten vaan sinne kannuun! Tästä alla olevasta tulee 1 litra juomaa, eli kannattaa kertoa ainakin kahdella jottei heti lopu kesken. Niin ja koska Ginger Alea tulee juotua liian vähän, kehotan valitsemaan sen - en myöskään ole makeiden juomien ystävä ja Spritesta tulee nopeasti vähän äklöä.. Niin ja tarkkaavaisimmat huomaa, että tämä on lähes alkoholiton juoma!

2,5 dl vermutti, 7 dl sprite tai ginger ale, 0,5 dl vichy, puolikas granny smith -omena, neljäsosa kurkusta, 1 lime, minttua, jäitä

Maailman helpoin Camparibooli on myös tosi kaunis, kiitos jäädytettyjen appelsiinikuutioiden. Vaatii hiukan aikaa siis - jos ehtii edellisenä päivänä paloitella appelsiineja (veriappelsiinit kaikkein parhaita) kuorineen lohkoiksi ja heittää pakastimeen, ne toimivat boolissa sekä koristeina että "jääpaloina". Ja joo, pestäänhän sitten ne hedelmät huolellisesti.. Ja kuten edellä tuli sanottua, en ole makeiden juomien ystävä joten olen tainnut jakaa tuon Spriten osuuden kahtia ja korvata puolet Vichyllä. Maistelemalla saapi parhaat tulokset.

1 osa camparia, 2 osaa greippimehua, 2 osaa spriteä, appelsiinikuutiot

Louhisaaren juomaan tutustuin oikeastaan vasta viime kesänä Kumpulakauden ollessa lähes lopuillaan. Naapurin geisha miehineen järjesti mielettömän fiestan kaakkoiskulman väelle ja juomana nautimme muun muassa tätä herkkua! Netistä löytyy kahdentyyppisiä ohjeita, sekä hiivan että sitruunahapon avulla valmistettuja. Enpä tiedä kumpi on parempi / oikeampi mutta toimii takuulla sekä alkottomana että terästettynä!

Kokki Kolmosen hiivallinen ohje
Kotiseutuni pää-äänenkannattajan Etlarin ohje

Koska niitä kannuja oikein saa? Missä se kesä on?

Mikä on mahdollista?

Sairastelun lomassa ehtii miettiä paljon. Liikaakin ehkä. Vuosi 2010 on siis alkanut menneen peilailulla, omien kaavamaisten käytöstapojen tarkastelulla ja asioiden yleisellä ihmettelyllä. Mitään lupauksia tai päätöksiä ei vielä ole suuntaan tai toiseen tehty, en halua nyt ottaa kepeitä liikkeitä vaan ehkä isompia askeleita. Ja harkita.

Parisuhteisiin liittyvä isoin pohdinta liittyy siihen, onko mulle ylipäätään mahdollista jakaa yhden ihmisen kanssa kaikki se, mikä tuntuisi hyvältä jakaa. Jos tässä ajatuksessa päätyy johonkin perinteisestä parisuhdemallista poikkeavaan lopputulokseen, on ratkaisulla aika suuret seuraukset.

Seksiä yhden kanssa, läheisyyttä toisen kanssa ja huumoria kolmannen kanssa? Vuoden 2009 kokemusten perusteella tuntuu entistä vahvemmin siltä, että nämä kolme asiaa eivät vain yhdisty niissä tyypeissä, joiden kanssa asioita haluaisi kokeilla. Tai sitten en pysty tarjoamaan noita kolmea asiaa kerralla itse?

Terveysasiat pinnalla myös. Tekisi mieli tehdä joku ylilyöntimäinen täyskäännös mutta tietäähän sen mitä ylilyönneistä seuraa: vastaisku. Eli ei niin.. Mutta jotain on tehtävä - ja päästävä jotenkin tasapainoon niin, että ei samalla karkota läheisiä. Ehdottomammat ruoka-, juoma- ja liikuntavalinnat kun väkisinkin vaikuttavat siihen lähimpään ystävien piiriin myös, etenkin jos sattuisi kaipaamaan jotakin tukea.

Suurimman vuoden 2010 haasteen olen sentään löytänyt: pitää etsiä jotakin, josta olen tulenpalavasti innostunut ja kiinnostunut. Sitä ei koskaan tiedä, mitä sellaisesta seuraa.

Tästä mä tykkään - skumppakierrätys!!

Design*Sponge

Puiden halailua

www.avatarmovie.com

Kävin eilen katsomassa elämäni ekan 3D-leffan. Avatar oli yllärihyvä (tosin myös ylläripitkä) ja olin puoliksi tiloissa salista poistuessani - mielenterveyteni vuoksi toivoisin, että se kevyt olo oli vaan jotain 3D-sivutuotetta.

No, oli miten oli, leffassa kaikki on yhteydessä kaikkeen ja sitä ihmiset eivät taas kerran ymmärrä. Puut on tärkeässä osassa. Siksi olikin hauskaa, että törmäsin tänään netissä Yuken Teruyan vessapaperirullataiteeseen. Minipuita! Ja muistin heti nähneeni tyypin töitä myös Kiasmassa, ja pidin niistä jo silloin. Hienoja, osaispa..

Corner Forest via Design*Sponge

Hillittömän pitkään saikkupäivien to-do-listaan ilmaantui eilen myös valokuvakansioiden värkkääminen. Niin ja äiti toi tänään lankaa ja puikot ja ohjeita, mummo alkaa kepittämisen lisäksi myös neuloa.

Sukkia, vaan ei mustia

www.designspray.de

Hehee. Personality Socks for Chairs.

Kadonneiden muistojen palauttelua

Haa, olen palannut! Ehkä. Toipilasaika on lamaannuttanut toistaiseksi kaiken normitoiminnan - ja siitä olisi kuitenkin pikkuhiljaa syytä alkaa ottaa taas kiinni. Tänään on jo laskuja maksettu ja kahvilla käyty, joten ehkä se siitä.

Kirjakerhon seuraava kirja on Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sain sen lainaksi ja luin yhtenä yönä. Tai aloitin illalla, keskeytin väkisin ja heräsin sitten taas muutaman tunnin päästä lukemaan loppuun.

Ei oikeasti ihan niin koukuttava kuin miltä äskeinen saa kirjan kuulostamaan, tuli vaan oikeaan hetkeen. Tarpeellisia ajatuksia jotka auttoivat puhdistamaan kyynelkanavat ja ehkä myös hieman päätä.

Kaksi (mua) koskettavinta teemaa kirjassa olivat yksinäisyys, yksin pärjääminen kaikkine seurauksineen ja hetkessä tapahtuva hiljainen muutos. Jälkimmäinen on mulle tuttu vuosien ajalta, ehkä jopa aina. Joissain hetkissä vain aistii peruuttamattoman muutoksen, vaikkei mitään erikoista olisikaan tapahtunut. Kirjassa jonakin kesäpäivänä, joka ei ole yhtään erilainen kuin eilen, tuntee syksyn läheisyyden. Ja paljon muuta.

Usein sitä tarpoo eteenpäin omassa elämässään ja ottaa vastaan kaikenlaista. Oli sitten duunia, ihmisten käytöstä, mitä tahansa. Ja jonain hetkenä se kumilanka katkeaa, tietää että on aika tehdä jotain muuta. Monesti siihen liittyy jonkunlaista suuttumusta, ei kuitenkaan aina. Sinä itkuisena yönä taisi taas asioita liikahdella kohdalleen, ilman suuttumusta.

Ja sitten se yksinäisyys ja pärjääminen, joka tässä vähän toisten armoilla olemisessa on nyt muutenkin ollut pinnalla. Nyt kuitenkin sellaiselta kannalta, jota en ole ajatellut ennen. Monesti nimittäin miettii, miksi en muista asioita lapsuudesta tai viime vuosilta tai vaikka viime viikoltakaan.

Kirjassa yksi henkilöistä toteaa, että muistot saavat vähän uuden muodon kun niistä puhuu ääneen. Ehkä muistot myös heräilevät henkiin jos niistä kertoo tai hetket painuvat paremmin mieleen jos niitä jakaa? Ehkä päässä vilahtelee asioita, joista tulisi ehkä jollekin arkisten asioiden lomassa mainittua, ja niille tulisi sitä kautta uusi elämä?

Tämän kaiken seurauksena päätin myös kirjoittaa vanhemmilleni kootut muistelmat lapsuudestani. Hyvät pääasiassa. ;) Uskoisin, että heistä olisi kiva tietää mitä muistan, ja luultavasti siinä itsellekin jotain palautuisi mieleen. Joululomalla kerroin muistavani yhden Sisu-pastilleihin liittyneen hetken ja heistä oli selkeästi tosi mukava kuulla se muisto.