Edessä rankka päivä

A Print A Day

Rankka päivä tänään kun pitää tehdä viikon työt. Hiukkasen ehkä laiskotuttanut tällä viikolla, ja olen myös paljon säätänyt toista projektiani, josta enskari sunnuntaina.

Viikkoon on kuulunut myös lukupiiriä, viininmaistajaisia Finnessä (henkilökunta on ihanaa mutta ah niin tuhoisaa myös!), oman sinkkuuden julistamista neljälle tv-kameralle (oh yes, don't ask), pummi-bussimatkailua, yhteydenottoja menneisyydestä, puunailua asunnossa josta tulee ihana koti ystävälle, kymmenkuntaan uuteen artistiin tutustumista (mm. "Portugalin Lauri Tähkä") ja K-raudan miekkosen naurattamista maaliostosten lomassa.

Edessä vielä Dance with Dancers Alminsalissa, maalausprojekteja ja se ensi-ilta. Niin, ja tänään koti-ilta, aaaaaah.

Naurettiin eilen muutaman ystävän kanssa sitä, että toiset odottaa perjantaita jotta pääsisivät baariin rentoutumaan - ja minä & eräs toinen viikolla useaan kertaan riistäytynyt muru odotetaan perjantaita, jotta voisi hautautua kotiin.

Touché

I can read

Kyyneleitä muroissa

pyyrrha.deviantart.com

Tänään osallistun eka kertaa (mulle uuteen) lukupiiriin. Olen tosi onnellinen, että sain kutsun joukkoon, koska a) se on hyvä tekosyy nähdä tärkeitä ihmisiä ja kuulla heidän aatoksiaan, b) tapaan siellä muutaman uuden ihmisen, jota jo näin etukäteen arvostan, c) se pakottaa väistämättäkin lukemaan - asia joka muuten nykyään tuppaa jäämään harmittavan vähälle ja d) saan kuulla toisten ajatuksia ja peilailla omia fiiliksiäni niihin.

Lukuvuorossa oli Anna Gavaldan Lohduttaja, josta jo jotain kirjoitinkin täällä. Kummaa oli se, että olin odottanut kyseistä kirjaa paljon, onhan Gavalda ehdottomia kirjailijasuosikkejani, mutta en sitten jotenkin vain saanut kirjaa aloitettua.

Menee ehkä ylianalysoimiseksi mutta käviköhän tässä niin, että odotin liikaa enkä sitten uskaltanut kajota kirjaan ollenkaan? Sellaista sattuu ihmistenkin kanssa joskus.

Lohduttajan alku meni nopeasti, keskivaiheilla vähän tympäännyin - monesti Gavaldan tekstit ovat täynnä ajatuksia, jotka haluaisi alleviivata ja muistaa ja jotka jotenkin koskettavat. Kirjan puoliväliin mennessä olin taittanut ehkä kolme hiirenkorvaa. Harmitti, kaipasin herättelyä.

Ja sitten.. Loppupuolelta kirja näyttää jo aika roisilta, taiteltuja sivuja on niin paljon. Ehkä siksi, että kirjassa oli niin paljon sellaista, mikä tuntuu jotenkin koskettavan omaa elämää tällä hetkellä. Sitä miten pitäisi olla, millaisia rohkeita hyppyjä olisi tehtävä, jotta ei myöhemmin katuisi. Vai olisiko rohkeinta sittenkin vain pysyä paikoillaan?

Kirja ei ole nyt mukana, joten en voi kirjoittaa yhtään lainausta. Ja ehkä hyvä niin - ne on sellaisia juttuja että jokainen melkeinpä alleviivaisi eri kohdan.

Niin, luin viimeiset 100 sivua tänä aamuna joskus kuuden jälkeen, seurana muro- ja teekupit. Vähän kiire tuli, loppu pitää lukea vielä uudelleen - mutta silti joku pato aukesi ja jouduin työpaikalla selittämään punaisia ja turvonneita silmiäni. Oli se vaan hyvä.

Finding happiness

Dumbo

Niinhän se on. Ja sitä olen taas viime päivinä yrittänyt itselleni tavata. Välillä ihminen jotenkin hairahtuu kuvittelemaan, että oma onni ja tyytyväisyys elämään olisi jotenkin ratkaisevasti toisista ihmisistä kiinni.

Enkä halua nyt vähätellä kaikkia rakkaita. Totta kai ihmiset on tärkeitä, ja niillä on väliä mutta loppujen lopuksi vain omat valinnat ratkaisee ja voi tehdä joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Jos sokeasti jättäytyy toisten varaan, sitä sitten on toisten armoilla.

Ei voi odottaa, että tulisi joku joka tekisi onnelliseksi. Onhan sekin mahdollista mutta kuitenkin aika epätodennäköistä. Tässä elämässä mun täytyy huolehtia siitä puolesta itse - ja pitää muistaa se. Eikä se nyt koko ajan helppoa ole.. Siksi onkin hienoa kun aina silloin tällöin tapaa ihmisiä, jotka ymmärtää sen pienen kamppailun jonka kanssa tässä uurastetaan.

Saanks mä murista sun muffinssiin?

Parasta laittaa tänne ylös googlaamani hyvä reseptisivusto - Joy of Baking, josta väsäsin 50 muffinssia synttärihulinoihin. Tuntui vähän liioittelulta mutta niistä oli tänä aamuna jäljellä 5.. Vein ne töihin ja nopeasti katosivat parempiin suihin.

Kokeilussa olivat kuvassakin näkyvät Bread Pudding Muffins, Carrot Muffins (Morning Glory Muffins) ja Banana Muffins. Kaikki onnistuivat sikahyvin vaikka itse sanonkin. Täältä kannattaa ehkä kokeilla jotain muutakin joskus, sen verran hyvin ohjeet toimi.

Vaan eipä niitä ohjeita aina tarvitse. Menin eilen Mustapekkaan hakemaan muka jotain nopeaa safkaa illaksi - ja päädyin kotiin kahden juuressäkin kanssa: 3 kg porkkanoita ja 3 kg punajuuria. Väkersin punajuurikeiton tän viikon eväiksi ja enpä ole parempaa soppaa hetkeen syönyt. Ite pitäis aina kaikki tehdä. ;)

Ja muffinssijutusta pitää vielä sanomani että tarkoitus ei ollut tehdä aiheesta niin kaksimielistä kuin mihin se nopsaan livahti. Edu Kehäkettusen & Stig Doggin loistobiisi sen aiheutti, fb-status sai outoja piirteitä ja muutenkin kaikkia nauratti Maukan muffinssit. Joojoo - en mäkään aina kaikkea tahallani tee...

Biisiä kuunnellessa muistin tallentaneeni koneelle yhden mesessä käydyn keskustelun. Mua naurattaa edelleen.. (En muuten normisti tallenna keskusteluja todellakaan, tästä oli vaan semmonen kutina että saatan joskus haluta lukea tän uusiksi. Ja tännehän se sopii ku nenä päähän - suojellaan ny kuitenkin toista osapuolta nimen sensuroinnin verran silti. Työajallahan tämäkin tuottoisa keskustelu nimittäin on käyty.)

4:27pmMaude
hiplaa mun näppistä
kih kih

4:28pmXx
joo tiedän sen biisin! hahahaha

4:28pmMaude
reps reps

4:28pmXx
"murista sun muffinssiin"

4:28pmMaude
just se

4:30pmXx
saanksmä näpelöidä sun cd-asemaa? ;);)
hahaha

4:31pmMaude
REPS REPS REPS
anssi tuijottaa ku mä nauran

4:31pmXx
se pitää sua varmaa tavallistaki hullumpana :):)
hehehe

4:32pmMaude
saanko roplata sun romppuja
heiluttaa sun hiirtä

4:32pmXx
HAHAHAHA!

4:32pmMaude
noni mä en pääse tästä sitte enää tänään muihin juttuihin

4:33pmXx
saanksmä mankeloida sun macbookkii?
hihihi liian hauskaa

4:33pmMaude
saanko säätää sun serverii

4:33pmXx
joku tyyppi kattoa mua äsken kun hullua tost toimiston ikkunan toiselt puolelta, ku repeilin tääl
REPEEEEEN! LOL
hehehehehe
säätää sun serverii, huh huh!!!!

4:34pmMaude
hehe
noni mult valuu kyyneleet silmistä

4:34pmXx
samoin
ei oo helppoo ei :):)

4:36pmXx
koht valuu varmaa kuolaaki suusta

4:37pmMaude
noni pakko oli kertoo kaikille et mille mä nauran
tosin en kertonu et mist tää läppä lähti vaan sanoin et me sanoitetaan sun kaa biisiä meidän koodarille ;);)

4:38pmXx
hehehe

4:38pmMaude
tai internetin über-lordille

4:39pmXx
saanksmä jaagaa sun joomlaa?
saanksmä avaa sun koneen kotelon, saanksmä laittaa sinne lisämuistii, beibi :):)

4:40pmMaude
reps reps reps
eikäku saanks mä jyystää sun joomlaa

4:40pmXx
tää on ihan liian hauskaa, varmaan on joku laki joka kieltää näin hauskat jutut ;);)

4:40pmMaude
saanks mä jyystää sun joomlaa

4:40pmXx
LOL
:):)
:D:D

4:41pmMaude
hihihi ehkä pakko vaan kirjaa tää ylös ja oikeesti pistää myös koodarille

Synttärien parhautta

Tapasin tänään Cafe Javan edessä Nykistä palanneen skorpionin, jonka kanssa melkein liiskauduttiin pyöräilijän alle. Vaan eipä liiskauduttu - sen sijaan käytiin lasillisilla skumppaa ja lautasellisilla ruokaa, ja vaihdettiin kuulumiset.

Superia nähdä A:ta pitkästä aikaa - ja yhtä superia oli nähdä niin monta ystävää perjantaina Ysissä synttäritohinoissa. Ilta päättyi aikamoiseen kohellukseen toki mutta se taisi olla odotettavissakin.

Ehkä hienointa ikääntymisessä on se, että kaikenlainen esittäminen on jäänyt pois. Tunnetaan itsemme ja toisemme sen verran hyvin, että kaikenlainen päteminen ja päsmäröiminen ja teeskentely olisi turhaa tai jopa naurettavaa. Ja ihan tarpeetonta.

Siksi olikin mahtavaa viettää iltaa juuri niiden aitojen ihmisten kanssa. Ja siksi ymmärrän senkin, miksi A:sta oli ihana palata vaikka itse en puoli neljältä laskeutuvaa pimeyttä oikein tänään jaksanutkaan fiilistellä.

Kotonani kävi myös kaksi vielä aidompaa tyyppiä kylässä viikonloppuna. Kyllä mä sen lasten hankinnan aina niinä hetkinä ymmärrän - ei oikeasti ole siistimpää tunneta kuin kölliä omalla sohvalla samalla kun kaksi möngertäjää pussailee poskille.

Sain itseni raahattua myös Kumpulaan, josta en sitten olisi oikein malttanut lähteä pois. Kahviseura oli plussaa mutta olisin viihtynyt siellä myös yksinäni aika mahtavasti. Kiva tunne istua omilla rappusilla kun ilta hämärtyy ja myrskylyhdyt valaisee... Pitää yrittää käydä siellä vaikka talvitelojen aika jo onkin.

A dancing MJ is a happy MJ

Meni vähän sitten häröilyksi tämä viikonloppu. Yritin hallita kaaosta eilen parin tunteroisen verran leffassa, ja This Is It vei hyvin mukanaan. Paasasin loppuillan siitä, kuinka siistiä oli nähdä mies hyvässä kunnossa ja hyvällä mielellä. Ehkä se lähti täältä ihan hyvissä meiningeissä kuitenkin.

Marraskuu on joidenkin mielestä kuukausista julmin. Monille onkin takuulla, ja se kyllä näkyy tuolla yössä. Epätoivoisia tekoja ja yrityksiä ja räpistelyä sinne tänne. Tuntuu, että puolet kaupungin miehistä on vakiintuneita, "varattuja" ihmisiä joilla on tarve säätää jotakin muuta. En tiedä kuvitteleeko nämä tyypit olevansa joku taivaan lahja naisille, vai mitä ihmettä luulevat meidän voivan saada moisesta?

Toiset eivät peittele tarkoitusperiään mutta toiset idiootit vielä kuvittelevat voivansa jotenkin peittää säätämisensä. Kuinka helvetin tyhminä ne meitä oikeasti pitää? Että me ei tajuttaisi kuviota? Ja sitten vielä jonkun kusetuksen jälkeen pitäisi olla vaikuttunut tyypin ihmeellisyydestä ja jotenkin kiitollinen siitä, että hän on suuressa armossaan "valinnut" jonkun pettämiskumppanikseen. Hohhoh.

Return of the Sukka-Ed

Design*Sponge

Vähän paitsioon jäänyt D*S sai tänään nauramaan makeasti. Sukka-Ed on tehnyt paluun hämmentävässä muodossa...

Sukka-Ed on virkattu kännykkäkukkaro. Yksi vanha työkaveri väsäili sellaisia joskus ja koitti saada meitä muita niitä ostamaan. Samaan aikaan Conan O´Brienissa pyöri Sukka-Ed joka näytti hiukkasen samalta.

Ja nyt, D*S. Ehkä mäkin alan kohta virkkaamaan.

Muuta merkittävää tänä torstaina: ensilumi tuli yöllä Helsinkiin ja koko päivän tuiskutti. Eipä tuota maassa hirmusti pysy mutta ei kokonaan pois sulakaan. Kympin uutisissa 29-vuotias myymälävaras oli haastattelussa, koska oli Alepaa ryöstäessään rynnistänyt kovaa vauhtia ulos ja telonut Harri Holkerin. Lisäksi Syyriasta asti lennätetty Pensseli-Setä ihmetteli lunta. Että valtakunnassa vissiin kaikki aikalailla hyvin.

Löytyykö zen temppelistä? Ilmeisesti.

Eka täysikuuni Nai Pan Yailla.
Vieressä A-kulta ja kädessä muovipulloista veistellyt viinimukit.
Muita ei tainnut biitsillä ollakaan, paitsi koiru kavereineen.
Saman kuun alla edelleen, maanantainakin.

Ajelin maanantai-iltana maalta ja täysikuu valaisi maisemaa - siitä kaikesta tuli taas kerran maapallon toinen puoli mieleen. Siellä on kuitenkin muutamankin kerran kuuta tuijotettu ja sen valovoimaa ihmetelty.

Viime keväänä laskin kuunkiertoja ihan toisella tavalla ja toisesta syystä kuin koskaan ennen. Täysikuusta täysikuuhun oli niin pitkä matka, ja kului se aika sitten kuitenkin.

Tänään juttelin taas pitkästä aikaa hetken burmaksi. Meininki puhelun taustalla oli taas kerran aika eksoottinen: buddhalaiset munkit lauloi karaokea. Huumaava meteli.

Älytöntä miten saa yhtäkkiä yhteyden viidakon keskellä sijaitsevaan temppeliin, jossa pojat ja miehet on jonkunlaisessa retriitissä. Aamulla herätään viideltä siivoamaan temppeliä ja syödään. Sitten rukoillaan ja mietiskellään, ja puolenpäivän aikaan syödään uudestaan, jonka jälkeen ollaan seuraavaan aamuun asti nestepaastolla.

Ei alkoholia, ei tupakkaa ja pitkiä yöunia. Toiset on pitkään ja toiset lyhyemmän aikaa. Ja toiset käy vain jeesailemassa niitä, jotka oikeasti on siellä vetäytymässä - sillä asialla se mun juttukumppanikin oli. Kolme päivää bossin jeesailua ja lattialla nukkumista.

Mietin vaan, että hyvä systeemi tuo. Varmasti sekä ihmiselle itselleen että myös läheisille hyvä juttu, että joskus pysähtyy (ja raitistuu). Se, että joutuis tilanteeseen jossa voi vain funtsailla, tekis hyvää aika monelle.

Kysyin, pääseekö naiset temppeliin. Kuulemma käymään muttei olemaan. Dämit, siinä olis voinut olla hyvä vaihtoehto lomalle. Mietiskelyä ja karaokea. ;)

Voi meidän pikku koirua. Sitä ei enää viimeksi näkynyt.

Maalaussuunnitelmia

Vaihdoin tänään omin pikku kätösin pienen punaisen Citroenin talvirenkaat tunkkaamista ja pulttien tervaamista myöten. Ja siinä sivussa katselin autotallissa odottamassa olevia Kumpulan lipastoja, jotka pitäisi tässä talven aikana maalata.

Tänhetkinen suunnitelma on löytää kauniit vetimet + maalata koko setti valkoiseksi. Ja EHKÄ vähän ruotsalaista kansantaidetta koristemaalauksina.. Voi olla huono idea mutta saattaisi myös toimia - ja jotenkin mun tekisi mieli miettiä koko mökin sisustusta sitä kautta.

Alla inspiraatiokuvia osoitteesta www.grannas.com, joka siis on Dalahästens hemma. Kuvista ensimmäinen on setti, jollaisen joskus olen saanut mussukkaystäviltäni. Ruotsista ja ruotsalaisistahan mä olen aina tykännyt, miksen nyt sitten veis sitä mökkiinkin.. ;)

Valaisinten lumoissa, osa 489B

Image credit: Toyo Kitchen & Living Co. Ltd.

Design Milkin antia. Lisää hienoja kuvia löytyy tästä. Ei voi ku ihmetellä, et millainen varjojen leikki tästä tulis seinille.