Nousen vaikka putoan

pakpao.deviantart.com

Istun töissä klikkailemassa ja oikean lapaluun vieressä oleva pitkä lihas alkaa jo oireilla näistä toimistohommista. Menossa venyttely- ja kahvitauko. Jämähdin kuuntelemaan Anna Puun Kaunista päivää Spotifysta useaan kertaan peräkkäin.

Veikkaisin, että monesti sivullisista saattaa näyttää siltä, että päässäni ei liiku juuri mitään, tai mitään isoja ainakaan. Tai yhtään järjen sanaa.

Liikkuupa kuitenkin, ja viime päivinä vähän liikaakin. Isoja juttuja. Jotkut ihmiset on niin kaukana, että ne alkaa väkisinkin unohtua, ja tekojensa seurauksena etenkin. Toiset ihmiset taas ovat tulossa niin lähelle, että päässä humisee.

Ihmisten "omistaminen" ja pakkomielteet siitä, että pitäisi tietää mitä toinen aikoo seuraavaksi tehdä, johtuu tietty turvallisuuden tarpeesta. Haluaisin pysyä irti niistä fiiliksistä, ja olla onnellinen siitä jos joskus on hyvä olla jonkun lähellä. Ei kai hyödytä käyttää aikaa asioihin, joista kukaan ei varmaan ole selvillä.

Samalla tietenkin itse toivoisin samaa. Aikaa ja armoa silloin, kun ei itsekään tiedä mitä haluaa.

Toi Puun biisi on kyllä hieno. Surullisentoiveikas. Ja just sitä tarkoitan, että toisen menemisestä ja tulemisesta ei kannattaisi olla huolissaan, koska kuitenkin jonakin päivänä käy niin että kääntyy, ja toinen on poissa. Ei siihen pysty kuitenkaan valmistautumaan.

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin.
Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin.
On huomen jotain, jota aavistin
Tänään.

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat.
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.
Ja minä nousen, vaikka putoan.
Nousen, vaikka putoan.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjoas hipaisin.
Se sinut saatteli selittämättä,
Kielsi, että seuraisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään,
Sillä päivä, se on kaunis.