Julma kevät ja suuri (epä)varmuuden päivä

Sagolikt Pyssel

Kevät ei ole mun vuodenaika. En ole koskaan, missään asiassa, hyvä sietämään odotusta. Se aiheuttaa pakottavan tarpeen toimia, tehdä jotain, puuttua peliin, sössiä asioita. Tai pahimmillaan muuttaa kaiken ahdistavaksi tunteeksi joka syö hyvän.

Tänään oli eka aurinkoinen päivä aikoihin, tai taisi eilenkin olla mutta olin liian puolikuntoinen huomatakseni sitä. Niin kauan kun on ulkona ja tekee asioita, ei ahdistus iske. Kotona se iskee päälle yhtä vahvasti ja läpitunkevasti kuin ikkunasta porottava aurinko.

Tieto siitä, että joutuu odottamaan vielä monta kuukautta, ainakin 90 päivää ennen kuin voi kuvitellakaan luopuvansa sukkiksista ja ajavansa fillarilla ilman hanskoja, on tuskastuttava. Miksei se kesä vaan voisi jo tulla? Miksei voisi jo olla se heinäkuinen aamu jolloin asfaltti ei ole yön aikana juurikaan viilentynyt?

Auki kirjoitettuna tuntuu taas niin pieneltä tuokin ahdistus. Täysin turhalta oikeastaan. Ja sehän muuttaa asian vain pahemmaksi - miksi pitää olla näin levoton ja kärsimätön noin mitättömän asian takia? Eikö energiaansa voisi käyttää johonkin muuhunkin?

(Voisi. Ja siksi onkin parempi keskittyä kevätahdistukseen. Toinen asia on niin paljon isompi, niin paljon raskaampi ja vaikeampi. Päälle on nimittäin hiipimässä sysimusta pöly, jota on vaikea karistaa.

Tajusin eilen olleeni viimeiset 2 vuotta ja 2 kuukautta enemmän tai vähemmän yksin. Ja tajusin senkin, että se on taas jo ehtinyt vaikuttaa mieleen, käytökseen ja ties mihin niin monin eri tavoin. Olen taas askelta vaikeampi, askelta itseriittoisempi, askelta rutinoituneempi, askelta vanhempi, askelta ryppyisempi, askelta pönäkämpi ja ennen kaikkea askelta epäluuloisempi.

Hirveä spiraali jatkaa muotoutumistaan: mitä vähemmän sitä pystyy ihmisiin luottamaan, mitä vähemmän hymyilevä ja viehättävä olemaan, sitä epäkiinnostavampi sitä on. Mitä enemmän tottuu tekemään asioita itse ja olemaan mies talossa, sitä vähemmän jättää sitä tilaa kenellekään muulle. Mitä vähemmän kukaan sinua katsoo, sitä vähemmän teet sitä myös itse.

Joo, tälle ajatuspolulle ei mennä tämän pidemmälle. Yrjöttää. Ja mitä lähemmäksi nuo ajatukset päästää, sen pahempi.)

Kuvassa lyhtyjä, joita aion tehdä Kumpuun. Käytiin siellä tänään lumihommissa vanhempien kanssa ja suunniteltiin lattiaremonttia. Äidillä oli pullaa & mehua Finlandiahiihtorepussa, siinä samassa jossa eväitä on kuljeteltu jo joskus 1980-luvulla.