Katselen myös Unicefin ohjelmaa, jossa laoslaisia lapsia. En tiedä, johtuuko tämä nyt eniten stressistä ja siitä hidastuksen tarpeesta vai oman olemisen merkitykselliseksi tekemisen tarpeesta vai mistä mutta kaipuu hyvän tekemiseen on myös suuri. Monta kertaa oon jo tutkaillut noita vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja taidan tänään taas käyttää googlailuaikaa myös siihen.
Jos työstä pitää olla väsynyt, voisiko olla väsynyt siksi että on tehnyt jotain hyvää?
Tänään on ollut vähän hassu päivä, ajanut ihmisen taas jälleen kerran pohtimaan sitä, mikä oikeasti onkaan tärkeetä. Ja sitä, onko järkeä pyöriä täällä betonilaatikossa yksin. Tullut kova ikävä sitä yhtä Japanin-matkaajaa (jonka ystävän kuvia tsekkailin tänään Facebookissa, näyttää että tytöt on onnellisia - ja niin sen ansainneet) ja suuri malttamattomuus tavata taas Zin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti