Sen kanssa touhutessa tajusin jälleen kerran olevani eläinihmisiä. Tulen niiden kanssa toimeen ja ymmärrys syntyy aikalailla kädenkäänteessä, puolin ja toisin. Tai mistä minä tiedän, mitä ne minusta ajattelevat mutta tuntuvat ymmärtävän. Osaavat siis ainakin näytellä.
Mulla oli viikonloppuseurana myös tällainen puuhun kiipeilevä Sakkeus. Jotenkin aika mahtavaa, että tyyppi on viisi ja lukee täysiä, ja sen mielestä maailman mahtavinta on sahaaminen, kiipeily ja keinuminen.
Parhainta tänään oli myös tilkkutäkin valmistuminen. Sitä on ommeltu nyt parisen kuukautta jokaisena vapaahetkenä (niitä ei kyllä ole ollut paljon) ja nyt vihdoin se on valmis - tai no voisi siihen vielä käsin pikkasen tikkauksia tehdä mutta saapa nähdä, ehkä jaksaa, ehkä ei. Pikkukaveri oli täkistä ihan fiiliksissään - miten siistiä makoilla sen kanssa täkin päällä ja arpoa, mikä on hienoimman näköinen tilkku. Tuli vähän Noitalinna huraat mieleen.. En meidän taloon lisää aikuisia halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti