Parhainta nyt: Grandfather says that you should look out of your window if you want to see anything

Everything is illuminated (kirja, 2002)

Joskus asiat vaan ilmestyvät elämään, sattumanvaraisen tuntuisesti ja sitten putkahtelevat esiin sieltä täältä. Silloin tulee väkisinkin olo, että siinä on kohtalolla tai jollakin tarkoituksella näpit pelissä. Syytä ei useinkaan keksi eikä sitä ole varmaan tarkoituskaan miettiä vaan ehkä ottaa mieluummin vastaan se, mitä tulee.

Tänä vuonna yksi näitä asioita on ollut Jonathan Safran Foerin kirja Everything is illuminated. Löysin sen touko-kesäkuun vaihteessa Italiasta, vanhasta talosta joka meillä oli ystävien kanssa vuokralla. Kirja eksyi talon hyllystä laukkuuni ja edelleen Kumpulaan.

Talo, josta kirja lähti mukaan.

Matka oli tärkeä monella tapaa. Olin taas kerran aika lopussa töiden vuoksi ja oli mahtavaa päästä pois omasta elinympäristöstä. Vuokraamallamme talolla odotti huippuseura ja kaiken kukkuraksi päästiin vielä osallistumaan hyvien ystävien hääjuhlaan.

Tärkeintä itselle oli kuitenkin yksin vietetty aika. Matkustin yksin ja vietin yksin aikaa myös muualla kuin talolla. Jäin myös jättimäiseen taloon itsekseni yhdeksi illaksi ja yöksi - toki siihen liittyi kaikenlaista isäntäväen osoittamaa hillittömän ystävällistä huolenpitoa - mutta se antoi taas kerran pienen vilahduksen siitä, mitä voi tehdä yksinkin (ja vielä nauttia siitä). Ja juuri sillä hetkellä löytyi Everything is illuminated.

Ilta talolla omassa hyvässä seurassa.

Lueskelin kirjaa kesällä Kummussa, lähinnä nukkumaan mennessä. Se kertoo amerikkalaisesta Alexista, joka lähtee Ukrainaan jäljittämään sukulaistensa tarinoita. Ukrainassa Alexia opastavat kaksi englantia aika erikoisesti puhuvaa herraa, tulkki ja hänen vaarinsa. Kirja muuten ehdottomasti kannattaa lukea englanniksi juuri tuon kielihässäkän vuoksi.

Kielen ja tyylin vuoksi kirja ei ole ihan helpointa luettavaa, varsinkaan alussa. Ja siksi se jäikin kesken. Muutama viikko sitten näin saman kirjan työkaverin kirjahyllyssä ja ajauduimme puhumaan siitä - kävi ilmi, että useampikin työkaverini on lukenut sen, ja pitänyt kovasti. Kävi myös ilmi, että kirjasta on tehty onnistunut leffa. Lähdin Kumpuun dvd kassissa.

Kohtaus elokuvasta. Tulkki, Alex & vaari. Leffa vuodelta 2005.

Katsoin leffan yhtenä väsyneenä festariputken jälkeisenä iltana ja itkin silmiä päästäni. Elijah Wood on ihana, samoin Eugene Hutz. Vaarista nyt puhumattakaan. Kirja tulee niin päätymään takaisin käsiini jonakin syysiltana.

Leffan jälkeen moni asioista on putkahdellut esiin, tai sitten se jäi vaan vahvasti mieleen ja yhdistelen siihen yhtä sun toista. Viimeksi yhdistin sen alla olevaan Design*Spongesta löytyneeseen kuvaan. Alex on keräilijä, samoin kuin yksi tarinan muista hahmoista. Tai ehkä pikemminkin muistojen tallentaja.