Telkku rikki, siksi dvd-leffoja läppäriltä. Äsken katsoin Babelin, jossa teinirakkauteni Brad Pitt alkaa olla jo harmaa ja ryppyinen. Ja nykyajan kuumotus Gael Garcia Bernal oli kuuma kuten aina. Vaikuttava leffa, josta yksi kohtaus etenkin jäi mieleen.
Leffan kuuro japanilaistyttö tarvitsee ihmisen kosketusta, jonka varmaan kokisi rakkautena. Hakee sitä vähän kaikkialta monin eri tavoin kunnes päättää kotonaan vain riisuutua kokonaan poliisimiehen edessä, tarjota itseään, vaatia kosketusta.
Miksiköhän kohtaus tuntuu niin brutaalilta, miksi tytön käytös äärimmäiseltä? Koska samaa, tai jossain mielessä vielä rajumpaa, sitä tekee henkisesti aina silloin tällöin, ja ehkä vielä heppoisemmin perustein.
Fyysinen alastomuus ei välttämättä ole kovin rankka juttu, ainakaan täällä Suomessa. Kaikki on nähneet toisiaan eikä siinä mitään. Tuossakin jutussa oli se, että tyttö ei vain halunnut tulla nähdyksi alasti, vaan vaati toista reagoimaan siihen, vaati toisen kosketusta. Sellainen itsensä paljastaminen, niin voimakkaasti itsensä torjunnalle alttiiksi asettaminen tuntuu hurjalta.
Mutta kuinka monta kertaa sitä on pistänyt itsensä henkisesti alastomaksi jonkun edessä? Näyttänyt että tässä olen, ota pliis, tartu näihin juttuihin? Ja kuinka monta kertaa sitten on tullut torjutuksi, joskus jopa hyvin julmasti? Tuntuu, että tuohon fyysiseen alastomuuteen ihmisten varmaan on pakko tarttua jotenkin, reagoida edes jollain lailla sivistyneesti - että se on niin paljon "epänormaalimpaa" ettei sen asian yli vain voi kävellä.
Mutta henkinen itsensä riisuminen on jotenkin helpompi ylittää, helpompi unohtaa, helpompi jättää huomiotta. Kuinka monta kertaa sitä onkaan tuntenut iskun palleaan joltakin, jolle on juuri paljastanut itsensä ja joka päättää vain pyyhkiä paljastukseen jalkansa. Tai mikä pahinta, jättää kokonaan huomiotta, ei edes pyyhkiä?
Eikö sen toisen ihmisen pitäisi pysähtyä sellaisella hetkellä, ottaa arvokkaana asiana, tai edes huomioon, se että toinen on juuri näyttänyt jotakin jota ei ehkä koskaan kellekään muulle? Että tilanteessa on tapahtunut juuri jotain, jota ei sovi vain ohittaa? Saati tehdä pilaa asiasta.
Ja sitten. Mikä siinä onkaan kun vastaan tulee ihminen, jolle haluaisi olla alaston ihan joka tavalla.. Siinä se fyysinen riisuminen on helppoa ja nopeaa - mutta henkisesti tuleekin yhtäkkiä hullu riittämättömyyden tunne. Osaanko kertoa juuri sinulle juuri kaiken sen mitä haluaisin? Nyt kun on mahdollisuus, nyt kun minua ei torjuta? Miten voisin osoittaa, että juuri sinä tiedät minusta tämän, ei kukaan muu? Että henkisesti olen alastomin juuri sinulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti