Mikä on mahdollista?

Sairastelun lomassa ehtii miettiä paljon. Liikaakin ehkä. Vuosi 2010 on siis alkanut menneen peilailulla, omien kaavamaisten käytöstapojen tarkastelulla ja asioiden yleisellä ihmettelyllä. Mitään lupauksia tai päätöksiä ei vielä ole suuntaan tai toiseen tehty, en halua nyt ottaa kepeitä liikkeitä vaan ehkä isompia askeleita. Ja harkita.

Parisuhteisiin liittyvä isoin pohdinta liittyy siihen, onko mulle ylipäätään mahdollista jakaa yhden ihmisen kanssa kaikki se, mikä tuntuisi hyvältä jakaa. Jos tässä ajatuksessa päätyy johonkin perinteisestä parisuhdemallista poikkeavaan lopputulokseen, on ratkaisulla aika suuret seuraukset.

Seksiä yhden kanssa, läheisyyttä toisen kanssa ja huumoria kolmannen kanssa? Vuoden 2009 kokemusten perusteella tuntuu entistä vahvemmin siltä, että nämä kolme asiaa eivät vain yhdisty niissä tyypeissä, joiden kanssa asioita haluaisi kokeilla. Tai sitten en pysty tarjoamaan noita kolmea asiaa kerralla itse?

Terveysasiat pinnalla myös. Tekisi mieli tehdä joku ylilyöntimäinen täyskäännös mutta tietäähän sen mitä ylilyönneistä seuraa: vastaisku. Eli ei niin.. Mutta jotain on tehtävä - ja päästävä jotenkin tasapainoon niin, että ei samalla karkota läheisiä. Ehdottomammat ruoka-, juoma- ja liikuntavalinnat kun väkisinkin vaikuttavat siihen lähimpään ystävien piiriin myös, etenkin jos sattuisi kaipaamaan jotakin tukea.

Suurimman vuoden 2010 haasteen olen sentään löytänyt: pitää etsiä jotakin, josta olen tulenpalavasti innostunut ja kiinnostunut. Sitä ei koskaan tiedä, mitä sellaisesta seuraa.