Tapasin tänään Cafe Javan edessä Nykistä palanneen skorpionin, jonka kanssa melkein liiskauduttiin pyöräilijän alle. Vaan eipä liiskauduttu - sen sijaan käytiin lasillisilla skumppaa ja lautasellisilla ruokaa, ja vaihdettiin kuulumiset.Superia nähdä A:ta pitkästä aikaa - ja yhtä superia oli nähdä niin monta ystävää perjantaina Ysissä synttäritohinoissa. Ilta päättyi aikamoiseen kohellukseen toki mutta se taisi olla odotettavissakin.
Ehkä hienointa ikääntymisessä on se, että kaikenlainen esittäminen on jäänyt pois. Tunnetaan itsemme ja toisemme sen verran hyvin, että kaikenlainen päteminen ja päsmäröiminen ja teeskentely olisi turhaa tai jopa naurettavaa. Ja ihan tarpeetonta.
Siksi olikin mahtavaa viettää iltaa juuri niiden aitojen ihmisten kanssa. Ja siksi ymmärrän senkin, miksi A:sta oli ihana palata vaikka itse en puoli neljältä laskeutuvaa pimeyttä oikein tänään jaksanutkaan fiilistellä.
Kotonani kävi myös kaksi vielä aidompaa tyyppiä kylässä viikonloppuna. Kyllä mä sen lasten hankinnan aina niinä hetkinä ymmärrän - ei oikeasti ole siistimpää tunneta kuin kölliä omalla sohvalla samalla kun kaksi möngertäjää pussailee poskille.
Sain itseni raahattua myös Kumpulaan, josta en sitten olisi oikein malttanut lähteä pois. Kahviseura oli plussaa mutta olisin viihtynyt siellä myös yksinäni aika mahtavasti. Kiva tunne istua omilla rappusilla kun ilta hämärtyy ja myrskylyhdyt valaisee... Pitää yrittää käydä siellä vaikka talvitelojen aika jo onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti