Niinhän se on. Ja sitä olen taas viime päivinä yrittänyt itselleni tavata. Välillä ihminen jotenkin hairahtuu kuvittelemaan, että oma onni ja tyytyväisyys elämään olisi jotenkin ratkaisevasti toisista ihmisistä kiinni.
Enkä halua nyt vähätellä kaikkia rakkaita. Totta kai ihmiset on tärkeitä, ja niillä on väliä mutta loppujen lopuksi vain omat valinnat ratkaisee ja voi tehdä joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Jos sokeasti jättäytyy toisten varaan, sitä sitten on toisten armoilla.
Ei voi odottaa, että tulisi joku joka tekisi onnelliseksi. Onhan sekin mahdollista mutta kuitenkin aika epätodennäköistä. Tässä elämässä mun täytyy huolehtia siitä puolesta itse - ja pitää muistaa se. Eikä se nyt koko ajan helppoa ole.. Siksi onkin hienoa kun aina silloin tällöin tapaa ihmisiä, jotka ymmärtää sen pienen kamppailun jonka kanssa tässä uurastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti