Eka täysikuuni Nai Pan Yailla.Vieressä A-kulta ja kädessä muovipulloista veistellyt viinimukit.
Muita ei tainnut biitsillä ollakaan, paitsi koiru kavereineen.
Saman kuun alla edelleen, maanantainakin.
Ajelin maanantai-iltana maalta ja täysikuu valaisi maisemaa - siitä kaikesta tuli taas kerran maapallon toinen puoli mieleen. Siellä on kuitenkin muutamankin kerran kuuta tuijotettu ja sen valovoimaa ihmetelty.
Viime keväänä laskin kuunkiertoja ihan toisella tavalla ja toisesta syystä kuin koskaan ennen. Täysikuusta täysikuuhun oli niin pitkä matka, ja kului se aika sitten kuitenkin.
Tänään juttelin taas pitkästä aikaa hetken burmaksi. Meininki puhelun taustalla oli taas kerran aika eksoottinen: buddhalaiset munkit lauloi karaokea. Huumaava meteli.
Älytöntä miten saa yhtäkkiä yhteyden viidakon keskellä sijaitsevaan temppeliin, jossa pojat ja miehet on jonkunlaisessa retriitissä. Aamulla herätään viideltä siivoamaan temppeliä ja syödään. Sitten rukoillaan ja mietiskellään, ja puolenpäivän aikaan syödään uudestaan, jonka jälkeen ollaan seuraavaan aamuun asti nestepaastolla.
Ei alkoholia, ei tupakkaa ja pitkiä yöunia. Toiset on pitkään ja toiset lyhyemmän aikaa. Ja toiset käy vain jeesailemassa niitä, jotka oikeasti on siellä vetäytymässä - sillä asialla se mun juttukumppanikin oli. Kolme päivää bossin jeesailua ja lattialla nukkumista.
Mietin vaan, että hyvä systeemi tuo. Varmasti sekä ihmiselle itselleen että myös läheisille hyvä juttu, että joskus pysähtyy (ja raitistuu). Se, että joutuis tilanteeseen jossa voi vain funtsailla, tekis hyvää aika monelle.
Kysyin, pääseekö naiset temppeliin. Kuulemma käymään muttei olemaan. Dämit, siinä olis voinut olla hyvä vaihtoehto lomalle. Mietiskelyä ja karaokea. ;)
Voi meidän pikku koirua. Sitä ei enää viimeksi näkynyt. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti