Uusi vuosi ja vanhat kujeet

The Holstee manifesto

Stereoissa vanha kunnon Lautturi (viekää minut sinne missä hän on, kuule mitä mä toivon) ja vuoden ensimmäinen aamu menossa. Edessä lumimyräkän läpi ystäväbrunssille etsiytyminen ja ehkä ihmisten ilmoilla käymistäkin. Ehkä tänään vihdoinkin se Magneetti?

Hämmentävää miten tuosta Lautturista tulee edelleen mieleen Suratthani - Koh Phangan -lautta niin vahvasti. Toisaalta, onhan noita muitakin biisejä jotka liittyvät oikeastaan vain ja ainoastaan tiettyihin tilanteisiin.

Manu Chaon Clandestino kuuluu ehdottomasti yhteen Meksikossa lava-auton lavalla öisessä viidakossa tähtitaivaan alla rakkaan ystävän kanssa koettuun hetkeen. Apulannan Anna mulle piiskaa taas hieman versioituna yhteen hyiseen uuteen vuoteen Alppilan konepajalla. Aikuinen nainen eri karaokeversioina liittyy huimaan 3-kymppisten kiertueeseen Pekingissä, Prahassa ja Pietarissa. Ane Brunin Big in Japaniin liittyy Tavastia, ihanat homoseni ja kyyneleet.. Dolly Partonin Jolenesta taas palautuu mieleen Italian yöt, PP1 & PP2 ja loputtomat musiikkikeskustelut kahden herran kanssa. Riston Discopallosta Huvilan illat sulkemisajan jälkeen - ja tässä jää vielä mainitsematta monta ehkä vielä tärkeämpääkin hetkeä ja laulua.

Harvat biisit on kuitenkaan niin yksinäisiä kuin Lautturi. Siis hyvällä yksinäisiä, niin ettei fiilikseen liity muita ihmisiä. Toinen on Ane Brunin To Let Myself Go. Monen vuoden teemabiisi, olkoon taas tämänkin.

To let myself go
To let myself flow
Is the only way of beeing
There´s no use telling me
There´s no use taking a step back
A step back for me