Aika monesti reissun tunnuslauseena on ollut Mutsi pakotti, ja kaikesta ihanasta on aina voinut syyttää äitiä. Nyt on parina päivänä käynyt mielessä että oi mutsi mutsi, jos tietäisit.. Taitaa olla parempi näin.Tänään on jo niin kuuma, että on parempi pysyä riippumatossa ja odottaa tuulenvireitä. Päivän soundtrack on mennyt Ella Fitzegeraldista Billie Holidayn biiseihin ja sieltä sit taas Amy Winehouseen. I love Spotify.
Niin kuin rakas synttäri-kohtalotoverini tietää, ei ole skorpionin elämä tasaista. Ja nyt viime päivät on menty jo tähän rytyytykseen tottuneellekin aikamoista kyytiä. Helpointa olisi lähteä mutta monestakin syystä en tee sitä - nyt vaan tuntuu siltä, että tänne jäämisellä on joku syy. On se sitten oma kasvun paikka tai jotain muuta.
Matkaseurani oli lukenut jokin aika sitten ikään liittyvästä porttiteoriasta, siis siitä että näillä kieppein ihminen astuu portista, jonka jälkeen elämä on vähän toisenlaista. On se sitten ihan vain tavallinen tasaantuminen, lapset, puutarhanhoito, vanhempien hoivaaminen tai vaikka lemmikkieläin. Ja ollaan todettu itse räpiköivämme siinä portilla kaikin tavoin, vähän lapsellisesti ja naurettavastikin.
Nyt olen aika läheltä seurannut yhtä kolmatta räpiköintiä. Hurjaa, hurjaa. Ja kun asioista puhutaan niin eri mittakaavoissa kuin meidän maailmassa.
Eilinen oli kaikesta tästä huolimatta (ja osaksi ehkä juuri tämän takia, jaettu räpiköinti tuo myös lähemmäksi) aivan mielettömän hyvä päivä. Paettiin maailmaa The Beach -leffan maisemiin ja käytännössä kuljettiin koko päivä täydessä symbioosissa. Paljon puheen lisäksi mielessä hetkiä, jotka tulee pysymään pitkään.
Yhtäkkiä on hieno jakaa jonkun kanssa myös epävarmuutta, hämmentyneet katseet ei hämääkään niin kuin yleensä. Olisin niin toivonut että se laiva olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi ajelehtimaan sinne ulapalle.
(Kaikki on siis hyvin, älkää huoliko. Tää juttu on käytävä läpi ja se tekee mulle hyvää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti