keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Lusikka kauniiseen käteen

Siinä oli syynsä, että kuuntelin SMG:n vihellysbiisiä paljon ennen tänne tuloa. "Kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi," tai jotain sinne päin.

Neljä yötä täällä ja asiat enemmän kuin vähän sekaisin, mun päässä ja Zenin elämässä. Aina välillä sitä unohtaa olevansa aikuinen, kuten tänne tullessa. Ja sitten ollaan yhtäkkiä syvissä vesissä.

Teitä kait muutama ihminen tätä lukee. Lyhyesti sanottuna että Zenin vanhat ihmissuhteet kummittelee, tai edes kummittelee vaan aiheuttaa paljon kaikkea.

Vaan niinhän se on, että yleensä asiat ei mene niin kuin odottaa ja toivoo - eikä se mua oikeastaan yllätäkään. Meni vaan niin paljon möngemmäksi tämä juttu kuin piti.

Parhainta nyt? Ajatus siitä että tän on taas pakko viedä mua jonnekin, on vaan pakko. En usko, että kohtalo olisi muuttunut sattumaksi vaan tarkoitus tälläkin on oltava. Ehkä jo seuraavan palmun takana, who knows?

3 kommenttia:

  1. Helou! Kyllä täällä ainakin joku lukee sun juttuja. Mä uskon vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa. Usein sitä vaan tulee mietittyä että miksi näin ja miksi nyt? Se selviää sitten ennemmin tai myöhemmin. Nauti siitä mitä sulla on siellä :-)

    Terkkuja sateisesta Helsingistä (ihanaa, ilma puhdistuu!!)
    M

    VastaaPoista
  2. Luetaan toki! Mukava kuulla sinusta, vaikka viestissä onkin surumielisyyttä. Älä kultaseni kaadu, ethän.

    Sup

    VastaaPoista
  3. Oikeasti mä en edes tiedä mitä sun tekstin takana piilee, mutta mulle tuli heti lukiessa tunne että mä olin just tossa tilanteessa reilu kuukausi sitten. Ja sehän ei ratkennut, vaan paheni - ja sitten parani - ja nyt vaan odottelen että ihmiset selvittäisi asiansa. Tämä ei varmaan lohduta sua nyt kovin paljon... mutta aion lukea blogiasi jatkossakin! C-C.

    VastaaPoista