Tyhjää täynnä

Päässä on tyhjää. Hyvällä tavalla pelkästään.

Ja täällä sitä sitten miettii, voisko sellainen tyhjän pallottelu riittää pidemmän päälle. Monestakin syystä, ei nyt vain tämän ihmistilanteen takia. Vaikka toki siksikin, ihan pikkupikkupikkasen.

Mutta siis mitä pidempään tässä on työelämässä ollut, sitä enemmän kunnianhimo on jonnekin kadonnut. Toki tuntuisi hyvältä tehdä jotain tärkeää, mutta nykyään tuntuu yhä enemmän, ettei sen tärkeän tarvitse olla mitään hullun isoa.

Ehkä joku pienempikin työn kanssa tuskailu riittäisi, ehkä voisi käyttää energioitaan johonkin muuhunkin kun työasioiden funtsimiseen.. Tämmöiseen tyhjyyteen ehkä? Mutta mitä sillä sitten oikeastaan tekisi?

Tällä lomalla oli tarkoitus kirjoitella vähän enemmän mutta nyt aika onkin mennyt näiden käytännön asioiden funtsimiseen ja olemisen järjestelyyn. Ja mietinnät ei ole ihan koko ajan keskittyneet siihen, mikä olisi parhainta nyt vaan siihen, mikä olisi parhainta ja kelle ja miten.

Nyt just on sellainen olo taas, että kyllä duunilla pitäisi olla merkitys. Vanhassa työssä sitä oli reilusti enemmän kuin tässä nykyisessä (vaikka nykyisestäkin sitä löytäisi jos siihen olisi vähän aikaa keskittyä). Ja semmoinen merkitys tuntuu yhä tärkeämmältä.

Onkohan portilla räpiköinti muuttumassa merkityksen etsimiseksi? Kääk.