Mekkoja ja järjen sanoja

Löysin tällaisia mahtavia mekkoja, merkki on Heidi Merrick. Ylimmässä on ihan ihana selkä, keskimmäisessä näen itseni rannalla auringonlaskun aikaan (silloin kun iho tuoksuu auringolle ja valo on pehmeä & utuinen) ja alimmainen olis aika hyvä puutarhajuhlien emännöintiin. No jep, ensin tarvis vissiin hiukan laihduttaa. Ja sitten hankkia jostakin rahaa.

Pitäisi tehdä kaikkea muuta paitsi googlailla interwebissä. Kuten siivota, roudata kamoja autoon, pestä pyykkejä ja pyyhkiä pölyjä. Puhumattakaan lattian pesusta ja astioiden tiskaamisesta... Mutta tänään mennään näillä energioilla, huomenna toivottavasti paremmin.

Juttelin tänään pitkästä aikaa yhden vanhan rakkaan ystävän kanssa. Ja kun hän ei oikein näistä elämäni viime käänteistä ihan hirmusti tiennyt, sain vihdoin kuulla vähän suorempia järjen sanoja.. Muut rakkaat läheiset ovat antaneet mun nauttia tästä olosta ja näistä sisäisistä hymyistä, ehkä ajattelevat että tämä menee ohi tai että järjen aika on vähän myöhemmin. Mutta oli tuo reality-check ihan paikallaan - ja kyllähän sitä lähes päivittäin itsekin on jo lähestynyt. On mennyt lähelle ajatuksia mutta ei vielä koskenut..

Ja sitten, heti sen jälkeen muistelin puhelimessa sitä, kuinka yhtenä iltana KAIKKI tuoksui tutulle, yhdelle ihmiselle. Omat hiukset, merituuli, vesi, rantahiekka... Siitä oli todellisuus aika kaukana.

Olen kai kuitenkin menossa erään nuoren miehen kanssa iltakävelylle tänään. Eräänlaista reality checkiä taitaa olla sekin, testailua että tuntuuko, kiinnostunko, tylsistynkö, ketä ajattelen ja kuinka paljon.