Yllätysvieraat ja yllättävät tunnelmat

Uusi bunga, uudet kujeet. Tai no ei niinkään. Mainiot näkymät riippumatosta.

Tyhjä pää vaivaa edelleen, tai pää jossa ei mikään tunnu menevän mihinkään hyvään järjestykseen. Vaan ehkei semmoistakaan pitäisi surra.. Asiat menee miten menee ja niihin voi yrittää vaikuttaa jotenkin, vaikutusta ei vaan koskaan pysty täysin ennakoimaan.

Pääsin vihdoin saaren toiselle puolelle auringonlaskuja ihailemaan ja olikin aika mielettömät kolme päivää. Uusia tuttavuuksia, vakavia keskusteluja, kortinpeluuta, aamuun asti istumista ja meressä pelleilemistä. Niin ja varas, joka kävi nappaamassa kännykän & kameran (hieman epäilen kyseisen tyypin järjen lahjoja, jätti nimittäin tämän macbookin rauhaan).

Eilen kotiinpaluu paikkaan, jota omistajat kutsuu jo meidän second homeksi. Lämmin vastaanotto jälleen kerran ja kovat utelut siitä, mihin mä oikein olin kadonnut. Matkaseura oli tällä välin vaihtanut maisemia Ko Taolle, joten me nähdäänkin hänen kanssaan varmaan vasta Suomessa. Mutta no drama siis, aivan hyvässä hengessä tämä teiden eroaminen.

Enää tämä ilta ja huominen aamupäivä täällä, sit alkaa kotimatka. Bangkokissa edelleen tarkoitus mennä weekend marketille hamstraamaan kaikenlaista.. Saapa nähdä ennätänkö, junista kun ei ikinä tiedä. Myös matkaliput olisi mahtava löytää jostakin, tai no siis saahan ne printattua mutta näköhavainnot mulla on niistä viimeksi päiväkausia sitten.

En oikein osaa ajatella kotiinlähtöä. Enkä halua. Eikä kai kukaan muukaan halua. Ainakin niin monenlaista korviketoimintoa on jo sen puheenaiheen vähänkään yllättäessä.

Mulla kävi myös äsken kaksi yllätysvierasta tässä bungassa. Toinen tuttu ja toisen olen aiemmin nähnyt vain kaukaa. Toisella oma pullo mukana, maito-sellainen. Hur-jaa. Miten ne näyttääkään niin samalta, ja miten hyvältä & kurjalta voi ihmisestä samaan aikaan tuntua.

Sain tänään aamupalalla vihdoin luettua loppuun myös Khaled Hosseinin A Thousand Splendid Suns. Sitä lukiessa taas hyvin muistuu mielen materian ja henkisten asioiden ero, ja se että mikä sitten loppujen lopuksin onkaan tärkeää.

Parhainta tänään: mun bungan terassin alle on kokoontunut noin 16 kalastajavenettä. Kaikki punaisen-turkoosin-keltaisen-valkoisen kirjavia pikku prutkuja. Hieno näkymä, ja illalla vielä kun ne tuosta yhdessä lähtee valot päällä.. Tänään alkaa joku super-kalastuskausi täällä.